"Se raukka oli niinmuodoin sokea?" tiedusti Daghar heti.
"Ei niin sokea kuin sinä"; kolkko, uhkaava oli vastauksen sävy.
"Isäkulta", virkkoi hemmoteltu poika imarrellen ja siveli kädellään hänen harjasmaista partaansa. "Tämä hirvenliha on hyvää. Mutta ihmisen liha maistuu paremmalta."
Ällistyneenä katsoi isä häneen. "Mitä sinä puhut?"
"Totta, isäkulta. Vanha imettäjä, Zdanza — tiedäthän? — hän saa yhä käydä minua katsomassa ja hän tuo aina, jotakin tullessaan! — toi eilen vaatekäärössä ison palan rouskahtelevaksi paistettua lihaa. Minä söin sen suuhuni, kaikki tyynni, ja tahdoin sitten lisää. 'Niin, silmäteräni', vastasi vanhus, 'lisää? Toisen kerran! Miehellä on vain yksi sydän — ja siitä suoriutuivat sinun pienet terävät hampaasi äkkiä.' Mitä?' minä kysyin, 'oliko se ihmissydän?' Kyllä pyrki vähän hirvittämään, mutta minä ajattelin, miten herkulliselta se maistui, ja nuoleskelin huuliani vielä perästäpäin. 'Niin, armas sydänkäpyseni! Pyysin itselleni sen nuoren gootin ruumiin, jonka he tänään pyörällä teilasivat, kun hän oli sinun suurta isääsi haukkunut ihmissudeksi, leikkasin hänen vielä tykkivän sydämensä irti ja paistoin sen kauniille kultanukelleni. Nyt ei sinuun myrkky pysty etkä koskaan ole tunteva jonninjoutavaa sääliä ihmissydämiä kohtaan.' Miten tyhmää, isäkulta! Ikäänkuin minua tähänkään asti olisi koskaan säälittänyt! Onhan suurin iloni olla teloituksia katsomassa. Milloin olen ratsuharjoitukseni opettajani lausunnon mukaan hyvin suorittanut, pyydän aina palkinnoksi byzantilaisen kakun tahi — saada ampua mukana, kun vankeja ammutaan. Anna minulle juoda, isä! Viiniä, ei sinun ohutta vettäsi — viiniä! Heti annat viiniä! Ei keltaista; punaista, pannonialaista, minä haluan tahi minä itken. Ja siitä turmeltuvat kauniit silmäni, sanoo imettäjä. Kas niin! Sepä siemaus — ja punaista kuin veri on tämä viini. — Mutta, isä, kun minä kerran sinun valtaistuimellasi istun —"
"Onko kiire?" kysyi Attila; hän heitti silmäyksen Ildikoon.
"Silloin minä juon ainoastaan viiniä, en vettä! Ja nyt kun tiedän, kuinka herkulliselta sydämet maistuvat, niin tapatan itselleni joka päivä nuoren gootin."
"Mutta ellei satu olemaan ketään kuolemaantuomittua, poikaseni?"
"Silloin minä aina tuomitsen."
"Mitä varten? Mitä hän on rikkonut?"