"Kansamme saattavat kärsiä — ne ovat jo kauan raskaasti kärsineet! — koskaan eivät ne häviä."

"Ja miksi eivät, sinä sen uskoja?"

"Jumalat, Asgardhissa asuvat alkuisämme, suojelevat meitä!" huudahti nuori Daghar.

"Ja kuka suojelee teidän jumalianne?" pilkkasi hunni. "On niidenkin kerran hävittävä!"

"Kaiken lopussa", vastasi Wisigast. "Silloin", puuttui Daghar jatkamaan, "niinä maailman taistopäivinä, seisovat tylsäin jättiläisten rinnalla yökansat: suomalaiset, sklabenit ja sarmaatit ja ennen kaikkea — sinä: Fenris-suden rinnalla, herra Attila, minä näen jo sinun varjosi heiluttavan ruoskaa! Kuitenkin meidän esi-isäimme aasain kilpipuolella, aivan rinnalla Einherjar-urhojen, jotka liitelevät alas Walhallasta, me germaanit viskaamme viimeiset keihäämme ja kaadumme yhdessä jumalaimme kanssa ja heidän rinnallaan."

"Minä mahdan olla", vastasi Attila, "se musta sauhujättiläinen, joka uskonne mukaan teidät kaikki syö tulentupruun."

"Ja itse yhdessä tuhoutuu", liitti Daghar, "jotta uusi taivas loistoisana kaartuisi uuden maailman yllä — ilman hunneja ja muita yökansoja! Siinä maailmassa on jälleen Wotan vallitseva, syyn sovitettuaan, ja Frigga, se vaalea valtiatar, ja Baldur ja Donar, uskollinen. Ja kuinka voisi yli-isä olla ilman meitä! Minusta on kuin Wotan tarvitsisi meitä yhtä tähdellisesti kuin me häntä. Uusia germaaneja hän itselleen jälleen luo sydämensä ja iloisen rakkautensa ylpeydeksi. Saarnesta miehen, lepästä naisen."

Hän vaikeni. Innostus hehkui hänen säteilevistä silmistään, kirkasti ylväät piirteet. Kaunis hän oli sillä hetkellä, tuo nuori kuninkaanpoika. Runoilun into loisti hänen korkealla otsallaan. Hän etsi Ildikon silmiä; heidän katseensa yhtyivät: täynnä lämmintä rakkautta, ihaillen, katsoi neito hänen jaloihin kasvoihinsa.

Attila pani sen tarkoin merkille, tuon katseiden vaihdon ja lemmen säteilyn.

"Nainen!" toisti hän käheäsävyisesti. "Niin kyllä, se ei saa puuttua. Ja varmaan on tällä tulevaisen maailman germaanittarella taas niin kaunis, vahva, kultainen tukka kuin tuolla sinun morsiamellasi, vai mitä?"