Hiljaa kaikki.
Silloin se uskollinen mies huusi: "Niinpä minä sitten avaan itse, vihastasi huolimatta!"
Ja hän otti vyönsä taskusta hänelle uskotun avaimen ja aukaisi lukon.
Mutta ovi pysyi liikkumatta, vaikka hän painoi ja sysäsi käsivarsin ja polvin.
"Se sisäsalpa! Rautasalpa! Sisäpuolelta lykätty eteen!"
"Miksi? Mitä varten herra on niin tehnyt?"
Arkoina, jännityksissä, uteliaina kurkkivat vartijat hänen takanaan.
"Pois siitä, nenäkkäät!" tiuskaisi hän heille. Miehet väistyivät kuin koirat, joille ärjäistään.
"Attila! Rouva Ildiko! Avatkaahan toki! Vetäkää salpa pois edestä!
Tärkeitä tietoja! Germaanit kapinoivat!"
Silloin hän kuuli, miten raskas salpa vedettiin sisäpuolelta hitaasti, vaivoin, syrjään.