Koruttomasti ja savilaastitta yhteenliitetyn kivisalvoksen ylimpään keskipaateen oli uurrettu muutamia piirtoja; ne sanoivat:
Lähtehen läikkyvän turvasi tään viihdyksi Friggan ratsuri-ruugien ruhtinas, Friedgast. — Frigga, oi varaja kodit ja konnut, meidät ja vaimomme vaaroja vastaan!
Tämän ylimmän keskikiven ympärille oli kiedottu tummalehtisestä muratista tehty seppele; isojen kellokukkain vaalea sini pisti edullisesti silmään tummanvihreältä pohjalta. Vaikka seppele oli ollut viikkokauden paikoillaan, oli se yhtä kaikki vielä säilynyt tuoreena; lähteestä nousevan vesihöyryn kosteat utupisarat eivät päästäneet lehtiä ja kukkia lakastumaan.
Ildiko polvistui ja laski pitkän pyökinlehtikiehkuransa huolellisesti viereensä sammalelle.
Hellin käsin, tempomatta tai repelemättä hän päästeli murattiseppeleen keskikivestä irti, nypisti sen kahtia, niin että puoliskot olivat vain löyhässä kiinni. Nyt hän kohottautui seisoalleen ja lausui miettien, vakavana, juhlallisena:
"Frigga, ma kysyn!
Niinkuin seppele —, niin tulevaisuus:
niinkuin sen kohtalo, niin elomme, lempemme.
Oikealle hänen, vasempaan minun!
Frigga, — ma kysyn!"
Niin lausuen hän laski vanhan seppeleen soljumaan lähteeseen.
Tarkkaavaisena, jännittyneenä hän katseli sen kulkua.
Vain vähän matkaa pysyivät molemmat osat yhdessä — äkisti ne erosivat; oikealle kulkevan palan tempasi virta nopeasti — se painui umpeuksiin ja katosi. Vasemmanpuolinen kiehkura ui yksikseen myötävirtaa; yht'äkkiä se tarttui kiinni: tumma kivi, jonka suippo kärki pisti pinnalle, osui ohuen murattiköynnöksen tielle ja pysäytti sen siihen; turhaan se koetti virta van jälki veden ahdistamana kiemurtautua irti: musta kivi piti sitä paikoillaan, ja kaikista kaunein sininen kukka painui tykkänään veteen ja näytti surkeasti hukkuvan. —
Niin kiihkeänä, niin hartaana oli neito seurannut kiehkurain kohtaloa, vasen käsi nojaten lähteen kivireunaan ja pää kauas kurkotettuna, ettei hän vähääkään huomannut, miten vastakkaiselta puolelta, syvästä metsästä käsin nopeat askelet lähenivät; ne kyllä olivatkin taipuisat ja joustavat, varovasti, mitään ääntä nostamatta, pehmeää sammalkatetta polkevat: käynti oli tottuneen metsästäjän, joka yllättää valpassilmäisen ilveksen, jopa kaikkikuulevan metsonkin.