"Mitä tarkoitat?"
"Hän rupesi tulkiksi, koska hän ymmärtää paitsi latinaa ja kreikkaa myös goottien ja hunnien kieltä; hänellä on taipumusta kieliin: kaksikielisenä syntymästään asti hän on oppinut useita muitakin kieliä, niin että hän voi nyt valehdella kuudella kielellä yhtä nopeasti ja kangertamatta, omasta päästään tai Khrysaphioksen saastahengen innoituksesta."
"Niinmuodoin Vigilius ilmaisi, puoliksi vasten tahtoaan, Edikon puuttuneen asiaan. Kun minä panin vastaan, kun vihoissani kysyin, miten hän uskaltaa pakottaa minut seuraamaan häntä, kun hän kuitenkin tietää, mitä minä hänestä ajattelen, hän huusi kohauttaen olkapäitään:
"'Luuletko, että minä olen sinut valinnut? Huvikseni? Ediko sitä vaatimalla vaati.'
"'Hän ei edes tunne minua', vastasin.
"'Vaikka! Mutta hän vaati, että Byzantionin kaikista kunnioitettavimman senaattorin ('tai ainakin', lisäsi vanhus vaatimattomasti, 'jota kunnioitettavimpana pidetään!') tulee seurata häntä hänen herransa hovileiriin. Hän oli tiedustellut ja yksimielisesti…'
"Kaikki mainitsivat", jatkoi Priscus, "kunnioitettavimmaksi
Maximinuksen."
"Muutoin hän ei muka voi — pane se merkille, ystäväni! — kestää vaaraa, vastuuta. — Ymmärrätkö sitä?"
Reetori pudisti miettiväisenä älykästä päätään.
"Sen on Vigilius valehdellut", arveli hän sitten.