"Samantekevä", hän vastasi. "Se ei kuulu sinuun. Yönaikaan se minulle selveni. Kahleissa minä heidät tänne laahautan, kaikki kolme!"
Daghar aikoi uhmamielisenä puuttua puheeseen, mutta Wisigast viittasi häntä vaikenemaan.
"Rupesin häntä asettamaan. Pyytämällä pyysin, ettei hän vielä ryhtyisi käyttämään väkivaltaa. Menin takuuseen teidän kuuliaisuudestanne, että kutsuttuina te mielisuosiolla tulette leiriin. — Hän siinä mittaili minua tutkivin katsein. Sitten hän lausui kasvojenilmeidensä omituisesti vavahtaessa — se tuo mieleen jyrinättömän salaman — mitä en osannut selittää itselleni enkä vieläkään sitä ymmärrä:
"'No hyvä, olkoon menneeksi! Minä kutsun heidät suopeasti. Olet oikeassa: se on viisaampaa. Tosin sinä et tiedä', päätti hän puheensa, 'miksi se on viisaampaa'; sitä sanoessaan hän hymyili, mutta sitä pahaa hymyään, joka uhkaa enemmän kuin hänen julki vihastuksensa — ja sitä varten minä ratsastin teitä vastaan kehoittamaan teitä kiirehtimään, sillä on vaarallista antaa hänen odottaa. Ja minä tahtoisin pyytää teitä olemaan viisaita hovileirissä. Älä ole uhmamielinen, rohkea Daghar! Älä liian ylpeä, jalo kuninkaantytär."
"Minun morsiameni", huudahti Daghar, "ei voi koskaan olla kyllin ylpeä, niin ihana hän on!"
Ellak hengitti syvään ja vastasi: "Sitä minun ei — tarvitse vasta hänen sulhaseltaan kuulla. Ylväs kuin jumalatar saa hän, tulee hänen olla!" — Hän voitti leimahtavat tunteensa ja aloitti jälleen malttaen: "Mutta te olette väärässä, te kumpikin ruhtinas, herra on oikeassa. Älkää ärsyttäkö häntä! Minä tarkoitan hyvää! — Eivät kaikki valtiaan pojat ole teille suopeita! Samaten kuin minä puhun germaanien puolesta, niin yllyttävät toiset hänen vihaansa teitä kohtaan. Ja hän kuulee mieluummin heidän puhettaan kuin minun."
"Miten niin!" kysyi Wisigast.
Ellak kohautti olkapäitään: "Ankaruus on hänelle tutumpaa kuin lempeys. Hän ei rakasta germaaneja. Eikä — minua. Sitävastoin hän rakastaa — —"
"Ernakia, sitä epattopoikaa, ja Dzengisitziä, ilkimystä!" huudahti
Daghar.
"Voi meitä", lisäsi ruugien kuningas, "jos noista kumpikaan joutuu meitä milloin hallitsemaan!"