"Eivät joudu, eivät koskaan!" naurahti Daghar.
Ellak katsoi häneen ankarasti: "Ja miksi ei, sinä varomaton?"
"Siksi, että ennemmin… jo ennen —"
"Ole vaiti, Daghar!" keskeytti kuningas. "Siksi, että me pyydämme Attilaa, kun hän jakaa valtakunnan monien perillistensä kesken — hänellähän on kappaleen matkaa toistasataa poikaa! —, ettei hän meitä germaaneja anna noille, vaan sinulle."
"Se ei ole tapahtuva!" vastasi Ellak pudistaen päätään.
"Ei tosiaankaan!" sanoa jymäytti Daghar.
Silloin laski Ildiko sormensa punaiselle suulleen.
"Liian suuri, liian mahtava olisi valtakuntani veljilleni! Ja Dzengisitz on jo saanut herran lupaamaan itselleen erinäisiä teidän kansakuntianne."
"Mitä varten?" kysyi Wisigast.
"Hänhän vihaa meitä kuitenkin!" arveli Daghar.