"Olen kuullut siitä. Mutta itse laulua en ole kuullut. — Tuolla
takanasi, Daghar, riippuu harppusi, se usein mainittu. Ota se esille!
Anna minun ihailla taitoasi; monesti olen kuullut sitä ylistettävän.
Laula se laulu 'Hunnien synnystä', se kai on sen nimi, eikö niin?"
"Niin on! Mutta?…" Vain vastahakoisesti otti Daghar vastaan tuon pienen kolmikulmaisen harpun, jonka Ellak päästi irti läheisestä pensaasta, johon se oli ripustettu leveästä punaisesta nahkahihnasta, ja ojensi sen hänelle.
"Ei toki!" puuttui Ildiko puheeseen. "Älä pyydä sitä kuulla. Se haavoittaa sinua!"
"Olen tuskiin tottunut. — Aloita!"
"Siis tahdot kuulla?"
"Minä pyydän."
"No, niin, kuule sitten!"
Kolmas luku.
Hän pyyhkäisi kädellään pari kertaa kieliä ja rupesi sitten kauniilla, soinnukkaalla äänellä puoliksi laulaen sanelemaan, välisti säestäen sanoja koskettelemalla pari kertaa kieliä:
Kauan ma kuljin maailman rantaa tiedustellen tietäviltä kansojen kehtoa, alkua aikain. Taivas soi mulle saalihin suuren.