"Siinä syy, oi kestiystävä", lopetti hän, "minkätähden minä mieluummin olen Attilan alamaisena kuin kauppiaana Ateenassa tai reetorina Byzantionissa."
Toinen luku.
Vihdoin, seuraavana päivänä, joutui koko leiri vilkkaaseen nyörinään, jota voi verrata yht'äkkiä häirittyyn muurahaispesään.
Pari hunnilaista ratsumiestä oli ajaa karauttanut leiriin ilmoittaen "herran" tuota pikaa saapuvan.
Siinä kihisi ja kuhisi kaikki sekaisin kaduilla ja leirin avaroilla, ymmyrkäisillä toreilla: miehiä ratsain ja jalkaisin, naisia, lapsia, vapaita, sotureita, piikoja, hunneja ja kukistettujen heimojen omaisia pakkautui eteläpuolta kohti hallitsijaa vastaan.
Kohta sen jälkeen ilmaantui Ediko leiriin, etsi nuo neljä lähettilästä käsiinsä ja kutsui heidät katsomaan hänen johdollaan hallitsijan tuloa, tätä vastaan mennen, samoin kuin tekivät tuhannet muut.
Uteliaina, jännityksissään seurasivat lähettiläät häntä; ajempain kokemustensa nojalla he jättivät nyt tuolta vaiteliaalta mieheltä tiedustelematta, mistä hän tulee. Vigiliusta hän ei ollut kehoittanut tulemaan mukaan, vaikka Ediko oli, niinkuin ystävykset hänen seurueeltaan kuulivat, ollut hänen kanssaan pitkässä salaisessa keskustelussa hänen majapaikassaan.
Ediko saattoi muukalaisia; kunnioittavasti antoivat hunnit tietä joka suuntaan, mihin "herran" uskottu kulki; kaksi soturia hänen edellään astellen huusi välisti hänen nimeään, ja se riitti.
Attilaa vastaan oli lähtenyt pitkä, pitkä kulkue nuoria tyttöjä noin puoli tuntia varhemmin lounasta kohti Tonavalle vievän leveän roomalaistien eteläportille. Varreltaan korkeimmat kannattivat, kaksittain oikealla ja vasemmalla kadun kummallekin puolen asettuneina, korkeakaarteisilla ohuilla puoliympyränmuotoisilla puuvanteilla leveitä, kirjavia pingotettuja palttinakankaita suojaksi aurinkoa vastaan.
Kunkin kahden sellaisen vanteenkannattajan välissä käveli kaksi muuta tyttöä tahdissa edestakaisin: aina neljä askelta eteen ja kaksi taaksepäin; kukin tyttökahdeksikko oli puettu samanvärisiin vaatteisiin, ja kaikkien leirissä edustettuina olevain heimojen ja kansakuntain kauneimmat tytöt oli tähän valikoitu; eteen- ja taaksepäin astellessaan he huojuttelivat suloisesti yläruumistaan ja paljaita käsivarsiaan, rytmillisin notkistuksin itseään tuutien, kohottautuen ja notkistautuen, yksitoikkoisten laulujen tahdissa, joita he samalla lauloivat hunnien kielellä.