"Ja minä näin allani aamuauringon verenpunaisessa valaistuksessa leviävän kaikki maat, ja joet kiemurtelivat niiden halki kuin hopeiset nauhat; mutta niidenkin päällä lepäsi verenpunainen kajastus; ja näin kaikki meret lahtineen ja saarineen; mutta syvänsinisen meren ja vihreiden saarien yllä lepäsi verenpunainen kajastus.
"Ja minä näin noususta hamaan laskuun asti! Kansamme ikivanhasta kotimaasta, sieltä suola-aroilta, jotka sijaitsevat tuolla puolen sen pienen meren Aasian maassa, hamaan tuon Herkuleen patsaisiin asti, joka myös kuuluu maailman valloittaneen.
"Ja minä näin keskiyönmaasta, missä hyytynyt meri jäisillä rantamilla hohtavaa merikultaa huuhtelee, keskipäivänmaahan asti, missä keltahiuksinen vandaalikuningas vedättää itseään kullankarvaisilla harjankantajilla vapisevan Kartagon läpi.
"Ja minä näin edessäni kansojen ja niiden ruhtinaiden puuhat kaikissa näissä maissa: kihisevän muurahaispesän kaltaiselta se minusta näytti.
"Mutta yht'äkkiä minä säikähdyin.
"Sillä auringon valo pimeni; sen ja minun välilläni seisoi valtava, peloittava hahmo: jättiläinen!
"Sen vaskiset jalat ulottuivat vyötäisiltä — korkean vuoren laelta — aina maan laaksoon asti ja hänen päänsä pisti taivaan peittäviin pilviin. Niin minä näin vain hänen panssaroidun rintansa ja kaulan. Mutta monesti iski salama alas kiitävistä pilvistä: se oli hänen leimuavan silmänsä katse, ja silloin oli minun pakko sulkea sokaistuneina silmäni. Taikka hänen kasvonsa pysyivät tosin kyllä peitossa, mutta korkealla tuolla puolen pilvien yleni hänen kypäränsä kärki näkyviin ja se leiskui ilmitulessa.
"Ja minä tunsin sen jättiläisen, taikka minä arvasin: Puru, hunnien ylijumala, hirmuinen sodanjumala."
Khelkhal kauhistui; hän pani käsivartensa ristiin rinnalleen: "Ole meille armollinen, Puru, hirmuinen jumala!" hän kuiskasi.
"Minulle hän oli, minulle hän on armollinen! Sillä halki pilvien tunki hänen äänensä, joka kaikui kuin kaukainen, kumeasti jylisevä ukkonen. Ja ääni puhui: