"Aina", hän jatkoi vähän ajan perästä päätään pudistaen, "tosin eivät. Eikä minun ristisiitokseni ota oikein menestyäkseen. Näyttää siltä kuin rumuus periytyisi helpommin kuin kauneus! Moni germaanitar nähdessään hunnin hänelle siittämän lapsen edessään makaavan keltaisena, vääräsäärisenä kuvatuksena ei ole sitä nostanut rinnoilleen, vaan viskannut seinään. Huonosti sekaantuu! Hunnilainen etikka saattaa germaanilaisen maidon juoksemaan. Minun omatkin germaanittarista syntyneet poikani — niin, ei minulla heistä iloa ole."
Hän vaikeni ja katsoi synkeänä eteensä maahan.
"Ellak on jalo henki."
"Haaveilija hän on", puhkesi isä kiivastuen. "Uneksija! Velttiö! Äidiltään, amelungilaistyttäreltä, hän on hupsun haaveiluhalunsa perinyt, tuon päättömän olemattomain kaipuun ja havittelun. Ja se naismainen armonanto! Tekisi muka jalomielisyydellään kaikki viholliset aseettomiksi! Jalomielisyyttä Byzantionia kohtaan! Tuota viheliäistä keisaria kohtaan! Gootittaren poika rakastaa gootteja enemmän kuin hunneja! Uskon tosiaankin", lopetti hän puheensa äkäisenä, "hänen vihaavan minua sentakia, että minä, hunni, otin itselleni vapauden ruveta hänen isäkseen! Goottilaisia sankarilauluja hyräillen Amalahild hänet nukutti, goottilaisia sankaritaruja Goottien kielellä supatti hän hänelle lakkaamatta, kunnes… kunnes se minusta oli liikaa ja hän yks kaks — kuoli."
Hänen suunsa värähti hiukan.
"Seisoinhan minä siinä vieressä", virkkoi Khelkhal. "Minä ja poika.
Sinä kielsit häntä enää laulamasta gootin kielellä. Vain viimeiset
säkeet, hän pyysi, kuningas Hermanarikin, kantaisäni, uljas loppu.
Ennenkuin hän poikani, kumarsi hunneja, hän pisti…"
"Hän ei saanut sanotuksi loppua!" huusi Attila. "Sillä minä potkaisin häntä vihapäissäni jalallani."
"Hän oli raskaana; kuoli siihen paikkaan. Ja Ellak seisoi vieressä.
Pitäisikö hänen rakastaa sinua?"
"Pelätä minua hänen tulee! Ja olla toivomatta saada periä minut, se raajarikko. Eihän hän enää pysty miekkailemaankaan."
"Ei oikealla kädellään. Mutta vasemmalla hän miekkailee mainiosti, niinkuin vallan hyvin tiedät; monta kertaa hän on vasemmalla kädellään voittanut sinun puolestasi, sen jälkeen kun hän, sinut pelastaakseen, murskautti oikean kätensä. Olimme Orleansin edustalla. Hän pani oikean kätensä sinun pääsi ja sen vakaisen kivilohkareen väliin, jonka roomalainen heittokone oli singonnut vallilta; se oli tarkkaan tähdätty."