YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
Varovasti veti hän ulko-oven keltaisen esiripun syrjään, niin että kuu estämättä voi valaista pimeää huonetta. Makuuhuoneen punaisen esiripun edessä makasi Haduwalt jyrisevästi kuorsaten, ja hänen vieressään oli viiniruukku typösen tyhjänä.
Nuorukainen hiipi nyt varpaillaan hänen luokseen ja erotti hiljaa esiripun kumpaisetkin osat toisistaan. Hänen täytyi naurahtaa huomatessaan kekseliään Haduwaltin kepposen; lanka tosin riippui vielä vartijan vyössä kiinni, mutta Felicitaan käsi oli auennut, ja kerä oli pudonnut lattialle hänen vuoteensa viereen.
Liuthar kohotti jalkansa korkealle ja astui vanhuksen yli makuuhuoneeseen.
Seinäkomerossa päänalaisen takana seisoi pieni savilamppu; siitä virtasi lempeä, punertava valo leposijan yli, jonka vieressä rintalapsi makasi oljista palmikoidussa kehdossa.
Tuo nukkuva sulotar oli heittänyt hajalleen runsaat kultahiuksensa; kutreina valuivat ne nyt hänen paljaille hartioilleen ja kauniille, vaikka vielä hennolle povelleen, jolta villapeite oli laskeunut alas. Toisen välkkyvän-valkoisista käsivarsistaan oli hän nostanut niskan alle ja toisella hän kuin suojellen peitti rintojansa.
Nuorukainen hiipi yhä lähemmäksi häntä.
Niin lumoavan kaunis ei Felicitas valveillaankaan ollut. Ja nuo silmät, joiden vakava katse oli häntä niin hyvin suojellut, olivat nyt vaipuneet uneen.
Hänen pehmeät huulensa olivat puoliksi auki; Liuthar tunsi niiden lämpimän henkäyksen ja koko hänen ruumiinsa vavahteli.
"Yksi suudelma vain!" ajatteli nuorukainen. "Siitä hän ei ole heräävä."