Mutta Crispus heitti molemmat käsivartensa hänen ympärilleen ja piti hänestä kiinni.
Siten sai argentarius aikaa poistua sieltä. Kiireesti hän astui ylös Legionaintielle vievää polkua; kun hän oli saapunut sinne, kääntyi hän ja katseli vihreitten puitten välitse huvilaa, nosti uhaten nyrkkinsä ja huusi siellä seisovalle miehelle:
"Voi teitä, te voitetut!"
NELJÄS LUKU.
Crispus aikoi palata takaisin huoneeseen.
"Mitä aiot tehdä?" kysyi Fulvius.
"Kysyä Felicitaalta, eikö ole minkäänlaista jäljennöstä tai todistusta vapautuksesta."
Mutta nuori aviomies pidätti häntä.
"Ei, ei! Hän ei saa mitään aavistaa, tuo hento, voimaton ja onnellinen lapsi! Tämä kauhistava isku hänet murtaisi."
"Kuinka voit sen häneltä salata, jos huomenna jo kaikki pannaan täytäntöön? Sillä minä en epäile, ettei kaikki se ole totta, mitä koronkiskuri puhui verovelastasi ja talosi ostosta. Se ei vielä ole pahinta; sinä voit paeta niinkuin monet tuhannet verovelalliset ovat tehneet, paeta vuoristoon, metsiin, barbarien luo. Jätä tänne tämä kiviläjä!"