"Epätoivoon se saattaa!"
"Mutta miten kevytmielistä! Vuosikausia olette eläneet ilman —"
"Vuosikausiako? Vielä ei hän ole täyttä vuottakaan ollut omani. Sitä ennen oli se hänen vanhempiensa tehtävä. Mutta minkä he sille voivat, nuo hyvät vanhukset, ja vieraitahan he täällä olivat. Eivätkähän he voineet herättää kuolleista herraansa ja pyytää häneltä uutta vapautuskirjettä."
"Eivätkö muut ihmiset sitä lukeneet?"
"Se on mahdollista; mutta he voivat ainoastaan todistaa lukeneensa sen, eikä että se oli laillinen."
"En näe muuta keinoa nyt kuin kiireesti paeta, paeta!"
"Kiireellinen pakeneminen on mahdotonta pienen lapsemme ja nuoren äidin kanssa, joka tuskin vielä on entisellään. Ja pako! — Se ei ole minun tapaistani. Ennemmin voimakasta vastarintaa!"
"Sinäkö ja minä ja halveksittu Philemon kykenisimme vastustamaan tribunon peitsekkäitä palkkalaisia? Sillä, tiedä se, juuri hän kaiken tämän takana piileksii."
"Sitä minäkin! Näinhän, kuinka tuon pedon tuliset silmäykset kiintyivät
Felicitaaseen, hänen niskaansa, hänen — minä kuristan sen kuoliaaksi."
"Sinä olet kuoleman oma ennenkuin häntä vastaan kättäsi kohotat."