Vaan puhuteltu ei kuullut.
Lempeästi nuhdellen tarttui Johannes hänen vaippaansa: "Kuules, Stephanus, Stephanus! Muistatko sinä yhä vielä ainoastaan barbarilaista Bojorix-nimeäsi? — Sinä, Stephanus, sano ad Fonteen lesken lapsille, että panen pantiksi basilikan lähinnä viimeisen hopeapikarin, maksaakseni siitä saamillani rahoilla argentariukselle, niin ettei heidän tarvitse joutua hänen velkavangikseen. Huomenna tai ylihuomenna toimitan leskelle rahan."
"Oi Herra, hän pelkää kauheasti! Miksei jo tänä yönä?"
"Tänä yönä täytyy minun uudestaan sitoa pitaalisten juutalaisten haavoja, sillä maalliset lääkärit eivät enää tahdo näihin raukkoihin koskea eivätkä heidän ääressään valvoa. Lähtekää nyt molemmat, veljeni, ja Herran enkeli, joka Tobiasta johdatti, varjelkoon myös teitä matkoillanne. Älkää peljätkö, jos kohta onkin yö ympärillänne: te vaellatte valkeudessa."
Molemmat kumarsivat nöyrästi ja lähtivät; Johannes veti pois kätensä heidän tahtoessaan sitä suudella.
"Ja nyt teidän luoksenne, te rakkaat", puheli vanhus, "mitenkä voin teitä auttaa?"
Molemmat puhuivat vuorotellen, täydentäen toisensa, kertomusta, pikaisesti ja kiivaasti tärkeän asiansa.
Pappi kuunteli totisena ja tarkkaavaisena. "Niin on", hän sitte sanoi, "asia on siten kuin minun rakas rippilapseni on kertonut. Krates, heidän herransa, on julistanut sekä vanhukset että lapsen vapaiksi minun edessäni, tässä basilikassa."
"Oi, me olemme siis pahimmasta pelastuneet!" riemuitsi Fulvius.
"Olette, niin kauan kun minä elän; mutta minä olen jo vanha mies: jo tänä yönä voi Herra kutsua minut pois. Tuon irstaan ihmisen suhteen ei ole viivyttelemistä. Tunsitte kaiketi Gallan, tullipaikalla asuvan Gandentius-siirtolaisen kahdeksantoistavuotiaan tyttären. Siitä on vain muutamia päiviä. Tuo hirviö näki hänet puolenpäivän aikana — ennen yötä oli tyttö kadonnut. Ja seuraavana päivänä makasi hän ruhjoutuneena kapitolin muurin juurella. Hän oli muka rypäleitä kootessaan pudonnut, sanottiin; mutta eräs kalastaja, joka päivän koittaessa oli ollut verkkojaan nostamassa, kertoi nähneensä, mitenkä tyttö suin päin oli syöksynyt linnan ikkunasta alas."