"Sinä olet koronkiskuri ja hän — hän on ruumiin ja sielun murhaaja. Minä tiedän teidän uusista vehkeistänne. Ne eivät saa toteutua. Tiedä: jos kohta vapautuskirje on palanut, niin ei ole tuo puhdas vaimo kuitenkaan tuleva teidän omaksenne. Hän on vapaa; hänet on julistettu vapaaksi minun edessäni kirkossa."
"Sen voit helposti sanoa", tuumasi Zeno, väijyen häntä katseillaan.
"Minä vannon sen vierasten miesten läsnäollessa."
"Sitä eivät siis muut tiedä kuin tämä vanhus", ajatteli toinen.
"Mutta sinut, joka sadalta otat kolmekymmentä ja enemmänkin, sinut kutsun minä siitä tekemään tiliä seurakunnan edessä. Ja ei ainoastaan siitä. Ajattele säälittävää syyrialaista orjatartasi! Hänen puolestaan nostan minä sinua vastaan kanteen myös maallisen tuomioistuimen edessä."
Byzantilainen vapisi.
"Ja jos te, sinä ja tuo himojen ja väkivallan päämies, ette voi todistaa itseänne puhtaiksi siitä verisestä sapesta, syöksen teidät ensi sunnuntaina seurakunnan yhteydestä!"
Ennenkuin Zeno ehti tähän vastata, kuului aseitten kalinaa ja kadunkulman takaa riensi esiin joukko tribunon isaurilaisia sotamiehiä; centurio kiiruhti kauppiaan luo:
"Etsin sinua! Talostasi lähetettiin minut tänne, tuomarin luo. Lue! —
Tribunolta."
Zeno otti häneltä vahataulun. "Miksi avonaisena?" kysyi hän epäillen.