"Meidän puolestamme se kyllä saa olla avonainen", sotamies sanoi naurahtaen; "me emme lue, me vain tappelemme."
Zeno luki:
"Ainoastaan polvi. Kreikkalainen orjani on saanut sen sijoilleen. Huomenna nousen taas ratsuni selkään. Kolminkertainen maksu, jos toimitat huomiseksi tuon vaimon luokseni."
Kreikkalainen loi nopeasti silmänsä tuomariin; sitten hän hieroi kynällään kirjoituksen taulusta näkymättömäksi ja kirjoitti:
"Pappi on ainoa, joka tietää vapautuksesta. Sunnuntaina hän julistaa sinut kirkon pannaan. Kuolleet koirat eivät hauku." — "Vie tämä tribunollesi", hän sanoi, ojentaen taulun centuriolle.
"Minä en ehdi, sillä minun täytyy lähteä vahdinpitoon Vindelician portille. Mutta Arsakes, vie sinä se takaisin kapitoliin." Hän antoi taulun eräälle palkkasoturille; tämä kumarsi ja katosi pian näkyvistä.
"Vindelician portilleko? Odota vähän!"
Ja Zeno kuiskasi muutamia sanoja tuomarille.
"Seis, centurio!" huusi viimemainittu. "Minun vanginvartijani eivät ole saapuvilla; hätätilassa saan käyttää teitä, sotilaita, avukseni keisari Diokletianon määräyksen mukaan. Ottakaa haltuunne tämä pakoon aikova keisarin velallinen ja viekää hänet verovelallisten torniin, joka on Vindelician portin vieressä."
Silmänräpäyksessä saarrettiin Fulvius joka haaralta; centurio laski kätensä hänen olkapäälleen ja neljä miestä tarttui hänen käteensä.