"Oi Felicitas!" huokasi turvaton Fulvius.
"Minä pelastan hänet! minä riennän hänen luokseen!" huusi Crispus ja kiiruhti pois.
Hän juoksi kadun kulmaan ja siitä ylös, vaan hänen täytyi pysähtyä, sillä pitkin katua ajaa karautti kauheaa vauhtia eräs ratsastaja ja hänen takanaan lainehti meluava ihmistulva, sekaisin sotilaita, miehiä, naisia ja lapsia.
"Eräs maurilaisia ratsumiehiämme!" huusi centurio, juoksi ratsun luo ja sieppasi kiinni suitsista. "Jarbas! minun asekumppanini! Mikä on hätänä?"
Ratsastaja ojentautui suoraksi satulassaan; hänen vaatteistaan valui vettä, kypärinsä ja kilpensä oli hän kadottanut, oikeassa kädessään hän piti taittunutta keihästä ja pitkin vasempaa käsivartta virtasi veri.
"Ilmoita tribunolle!" hän huudahti sortuneella äänellä ja viimeisiä voimiaan ponnistaen. "En voi enempää — nuoli on niskassani — he ovat tulossa — sulkekaa portit! — Germanit ovat likellä kaupunkia!"
Ohjakset heltisivät hänen kädestään ja hän putosi hevosen selästä.
Hän oli kuollut. —
KUUDES LUKU.
Oliko tuo sanoma todellakin tosi? Seisoivatko germanit Juvavumin porttien ulkopuolella?