"Asetanko rivini lähemmäksi germanien kiilaa?" hän mutisi itsekseen. "He voivat tuskin liikkuakaan enää. Ja kuitenkin! kuitenkin auttaa tässä vain tarkat laskut, jos mielii voiton heistä saada — tarkat laskut meidän laukauksistamme ja heidän laukauksistaan. Kunpa saisi sen selville! Parasta olisi —"
"Parasta olisi", keskeytti häntä surumielinen ääni, "jos nukkuisimme sitä hämärää unta, jossa ei enää kuulu meidän laukauksiamme sen enempää kuin heidänkään."
Severus kääntyi; sisemmän kylpyhuoneen villainen esirippu liikahti ja kaunis, paraimmassa miehuuden ijässä oleva mies seisoi aseisiin varustettuna hänen takanaan.
"Sinä, Cornelius! — Mitä sinä ajattelet?"
"Tiedäthän ajatukseni Onnellisinta olisi ihmisille, jos eivät olisi tänne syntyneetkään."
"Häpeä toki! Kolmenkymmenen vuotias ja jo noin elämään väsynyt."
"Häpeä sinä. Pian olet kuudenkymmenen vanha ja vielä niin elämänhaluinen."
"Mitä sinulla on asiaa?"
"Antaisinhan vain yhden neuvon: toimita kaikki kaupungin miehet kapitoliin ja lähetä kiireimmiten Alppien toiselle puolen apua pyytämään."
"Sinä näet näkyjä ja kummituksia!"