"Ei enää imperatoria Roomassa!" voihkasi Severus.
"Italia barbarien hallussa!" huokasi Cornelius.
"Te herätätte minussa syvintä sääliä, te urhoolliset sankarit", puhui kuninkaanpoika totisella äänellä. "Mutta nyt kaiketi huomaatte, että taistelumme on päättynyt jo ennen sen alkamista. Kenen tähden, minkä hyväksi tahdotte taistella?"
"Tulevaisuuden hyväksi!" huusi Severus.
"Entisyyden tähden, kunniamme tähden!" huusi Cornelius.
"Ikuisen Rooman puolesta!" virkkoivat molemmat.
"Vielä on Byzantilla valtaa — pian lähettää Byzantti uuden keisarin", uhkasi Severus.
"Ehkäpä", virkkoi Liuthar, olkapäitään kohauttaen "Mutta sillävälin tarvitsemme me, germanit, maata, peltoa, laidunta. Ja siksi tuon teille sanoman isäni puolesta. Näin sanoo Liutbert, alemannien kuningas, niin omassa nimessään kuin myös liittolaistensa nimessä —"
"Ketkä ovat ne liittolaiset?" keskeytti Cornelius tarkkaavaisena.
"Te saatte sen tietää pikemmin kuin haluaisittekaan", vastasi Liutharin seuralainen jurosti.