Mutta kuninkaanpoika jatkoi: "Jääkööt rauhassa maahamme, jotka jäädä tahtovat; jotka eivät tahdo, ne lähtekööt rauhassa pois. Torni tyhjennettäköön ja hajoitettakoon maahan; maasta jää kaksi kolmannesta teille, meille yksi kolmannes. Se on kohtuullista."
Mutta Severus vastasi suuttuneena, kohottaen keihästänsä: "Hurja barbari! Tuollako lailla uskallat kahdeksankymmenen barbarisi puolesta puhua Juvavumin miesjoukolle? Sinä olet oppinut puhumaan latinaa, mutta et ajattelemaan roomalaisen tavalla!"
"Minä puolestani arvelen", lisäsi Cornelius, "että maanne on teille kyllin riittävä, koska ette ole voineet lähettää enempää kuin kahdeksankymmentä miestä Juvavumia valloittamaan. Te olette liian harvalukuiset väistyäksemme edestänne."
Silloin vetäytyi nuorukaisen ensi partauntuvan sieventämä suu omituiseen hymyyn: "Ole varoillasi, roomalainen! Olemmeko mielestäsi liian harvalukuisia? Pian voisit sanoa meitä liian lukuisiksi. Ihmeitätekevä Votan voi harvoista herättää monta. Viimeisen kerran: jättäkää tuo linnoitus ja jakakaa rauhallisesti maanne!"
"Ei niinkään! Takaisin, barbari!" huusivat molemmat roomalaiset samalla kertaa.
Silloin käänsi Liuthar hevosensa.
"Syyttäkää sitte itseänne! Te olette hukassa. Kaikki olette te Votanin hallussa."
Molemmat ratsastajat ajoivat täyttä laukkaa takaisin joukkoonsa.
"Haduwalt, puhalla torveen!"
Vanha soturi nosti torven huulilleen ja kamalasti ärjyvä törähdys kaikui roomalaisten korviin.