Ja ennenkun nämä vielä olivat ehtineet seurata päällikköjensä käskyjä ja rynnätä germanilaisia ratsumiehiä vastaan, kuului heidän takanansa idästä päin, virrasta, maakotkan huuto ja samassa aivan äkkiarvaamatta sellainen hirvittävä pauhina — sotahuutoja, tuskankiljuntaa, aseitten kalsketta — että kaikki kuusisataa miestä ja molemmat johtajatkin kääntyivät kauhistuneina sinne päin.

Heidät valtasi tuska ja pelko. Itäisestä metsästä, vuorenrinteiltä ja pensaikoista tulvasi lukemattomia germaneja. Vahva sotajoukko ryntäsi sillalle päin; toisia sieltä täältä, joko hevosilla tai jalkaisin, syöksyi virtaan sekä ylä- että alapuolella siltaa; mutta suurin osa ympäröi kaupungin joka taholta, kantaen tikapuita ja puunrunkoja. Katkeralla tuskalla näkivät kaupungin ulkopuolella olevat sotilaat, kuinka harvalukuiset vahdit saattoivat tuskin ensinkään tehdä vastarintaa noille ryntääjille, jotka, tukien ja nostaen toisiansa, kiipesivät kuin muurahaiset pitkin tikapuita, lautoja ja oksaisia puunrunkoja, ja jotka jo monessa paikassa olivat ehtineet yli muurin.

Juvavum oli valloitettu, ennenkuin sen puolustajat olivat kertaakaan voineet kohottaa miekkaansa lyöntiin.

Kaikki sotilaat oli houkuteltu sieltä pois, lukuunottamatta tribunon palkkasotureita. Olivatko nekään kapitolissa? Tuskallisina katselivat päälliköt sen tornia: keisarillinen vexillum [lippu] liehui vielä sen huipussa.

Mutta alemannilaisten ratsumiesten luja-ääninen riemuhuuto, jolla he tervehtivät sankarimaisten liittolaistensa voittoa, muistutti roomalaisille heidän lähimmästä vihollisestaan, joka heitä uhkasi toiselta puolen.

Severus komensi joukkonsa kahdenkertaiseen esirintaan. Noin sadan miehen tuli Corneliuksen johdolla estellä alemanneja, sillävälin kun ensinmainittu, sotajoukon suurempaa osaa johtaen, tahtoi kiiruhtaa sillalle, jonka varusväkeä paraikaa idästä, vallittomalta puolelta, hätyytettiin.

Silloin kuuli Severus vielä kerran Haduwaltin häränsarven räikkyvän; hän kääntyi.

"Antautukaa", huusi kuninkaanpoika.

"Te olette hukassa!"

"Emme milloinkaan!" huusi Cornelius ja heitti keihään luoksensa karkaavaa vastaan.