"Germaneitako kaupungissa? Uskomaton asia!"
Varovaisesti astuttuaan basilikan kynnykselle, näki hän suureltatorilta päin koko lauman, ainakin yli sata germanilaista tulvailevan kirkkoa kohti. Ja he tulivat jalkaisin: he eivät siis olleet noita jo kauvan nähtyjä ratsumiehiä.
"Tunkeudunko läpi? Mahdotonta! Takaisin! Papin asunnon kautta!"
Hän riensi basilikan käytävää pitkin ja lattiasta nostetun kivilevyn ohitse Johanneksen huoneeseen.
Sinnekin hän kapealta kadulta kuuli barbarien ääniä ja raikasta naurua ja huutoa. Hän näki parven germaneita lähestyvän basilikaa ja heidän etupäässään paksun roomalaisen, joka kantoi viinileilejä.
Niin nopeasti kuin hänen raskaat aseensa suinkin sallivat, juoksi hän takaisin kirkkoon ja hypähti, nähden sen ainoaksi pelastuksekseen, tuohon avonaiseen hautaan sekä tempasi marmorikannen kiinni. Samassa hän kuuli, miten molemmista ovista tunki sisään germanilaumoja.
Meluten ja voitostaan riemuiten tervehtivät he toisiansa Juvavumin vankeuteen teljetyn päällikön pään päällä.
NELJÄSTOISTA LUKU.
Me liitymme nyt mieluummin marmorilattialla juominkeja pitäväin germanein kuin sen alla hyödyttömästi kiukuttelevan sadattelijan seuraan.
"Terve, te urhoolliset bajuvarit! Tervetultuanne voittoon!"