Helmbert tarkasti molempia palasia: "Ei Forasitso itsekään, Votanin poika, joka Helgolannissa oikeutta valvoo, olisi voinut tarkemmasti jakaa. Teille jää molemmille puolitoista jumalatarta. Menkää siis yhdessä sovintoa juomaan."
"Kiitoksia", sanoivat riitelijät ja olivat taas hyvillään.
"Mutta täältä on jo viini loppunut", valitti alemanni.
"Muuten olisin minä jo aikoja sitte sen juonut", sanoi bajuvari huoahtaen.
"No, Crispus, sinä Marsin ja Bellonan poika! Missä on lisää viiniä?" kysyi Vestralp.
Crispus laahustihe puhkuen esiin. "Herra, näyttää tosiaan mahdottomalta, mutta he ovat todellakin jo juoneet kaikki tyyni. Kuitenkin", hän sanoi kuiskaamalla, "luulen, että Jaffa-veitikalla vielä on vähäinen leili kaikkein parasta viiniä jälellä; mutta se on ainoastaan sinua varten, joka pelastit henkeni." Ääneensä hän jatkoi: "Tässä on ruukullinen vettä; jos sekoitamme siihen leilin viimeiset tilkat, saamme vielä kutakuinkin hyvää juomaa."
Mutta Vestralp iski keihäällään paksuposkiseen ruukkuun niin että se rämähti rikki ja sisällys virtasi pitkin lattiaa. "Se mies, joka sekoittaa viiniinsä vettä, syöstään pois alemannien suvusta!" — huudahti hän. — "Tuon paraimman leilin", kuiskasi hän Crispukselle, "saa juutalainen pitää itse. Hän tarvitsee kaiketi vahvistavaa juomaa kaiken pelkonsa jälkeen."
Silloin kajahti ulkoa torventoitotus.
Heti sen jälkeen temmattiin rikotut pääovet auki ja kynnykselle astui jättiläiskokoinen bajuvari.
"Täällä te suloisessa hekumassa istutte ikäänkuin kaikki olisi päätetty", huusi hän raikuvalla äänellä, "ja kuitenkin riehuu sota uudelleen kaupungin kaduilla. Roomalaisten orjat polttavat ja hävittävät. Onhan kaupunki meidän. Suojelkaa Juvavumia, te bajuvarilaiset miehet! Niin käskee herttua Garibrand."