Vanhus meni kattilan luo ja pisti soihdun maahan sen viereen, astui sitten oikea jalka edellä kuoppaan, kääntyi itään päin ja kumarsi päänsä alas; sitten hän viittasi ystäviään luokseen ja asetti sormen suulleen, kehoittaen siten toisia olemaan vaiti.
Ääneti miehet asettuivat vakoon, Vitiges ja Teja vanhuksen oikealle, molemmat veljekset vasemmalle puolelle; kaikki tarttuivat toistensa käsiin muodostaen juhlallisen ketjun.
Sitten vanhus päästi viereistensä, Vitigeksen ja Hildebadin, kädet irti ja laskeutui polvilleen.
Ensin hän otti kouran täyteen mustaa metsämultaa ja heitti sen vasemman olkansa yli.
Sitten hän pisti toisen kätensä kattilaan ja pirskotti vettä taakseen oikealle.
Sen jälkeen hän puhalsi vasten tuulta, joka suhisten leikki hänen pitkässä parrassaan.
Lopuksi hän heilautti soihtua päänsä päällitse oikealta vasemmalle.
Soihdun hän asetti takaisin maahan ja sanoi itsekseen mumisten:
"Kuulkaa minua, vanha maa, läikkyvä vesi, keveä ilma ja leimuava liekki! Kuunnelkaa minua tarkoin ja muistakaa sanani:
"Tässä on viisi miestä Gautin sukua, Teja ja Totila, Hildebad ja
Hildebrand ja Vitiges, Valtarin poika.
"Tää illan hetki tuonut meidät on tänne luomaan liiton veljeyden, mi vahva aina on ja iäisesti. Osa yksi kuin heimon lapsilla vainen meill' olkoon rauhan sekä vainon työssä, yks' toivo elämän, yks' huoli surujen kuin pisara yks', johon veremme siteeks' veljeyden vuodatamme."