"Sinä unohdat, että olen roomalainen. En voi pettää itseäni, kuten useimmat muut. Meidän aikamme on ollut ja mennyt.
"Valtikka on siirtynyt meiltä teille. Luuletko sinä, että voin ilman tuskaa ja sisällistä taistelua unohtaa, että sinä, sydämeni ystävä, olet barbaari, kansani vihollinen?"
"Se ei ole totta, kautta auringon valon", huudahti Totila innokkaasti.
"Onko sinunkin lempeässä sielussasi ollut sellainen kurja ennakkoluulo?
Katsele toki ympärillesi.
"Milloin, sano minulle, milloin on Italia kauniimmin kukoistanut kuin meidän aikanamme. Tuskin Augustuksenkaan hallitessa.
"Te opetatte meille viisautta ja taiteita, me tarjoamme teille rauhaa ja suojelusta.
"Voiko sen kauniimpaa vuorovaikutusta ajatellakaan. Sopusointu roomalaisten ja germaanien välillä voi luoda aivan uuden ajan, ihanamman kuin koskaan on ollut."
"Sopusointu! Sellaistahan ei ole olemassa. Te olette meistä vieras kansa. Meitä erottaa toisistamme kieli ja usko, sukuperä ja maailmankatsomus sekä puolituhatvuotinen viha.
"Me sorrimme kerran teidän vapauttanne, te nyt meidän; meidän välillämme on ikuisesti ylipääsemätön juopa."
"Sinä kumoat lempiajatukseni."
"Se on unelma."