Hän kääntyi ympäri. — Temppelin varjosta tuli nopeasti esille mies.
Tämä oli Dolios, joka antoi hänelle merkin silmäillen varovasti ympärilleen.
Nopeasti ruhtinatar meni hänen luokseen ja seurasi häntä kulman ympäri. Siellä oli Cassiodoruksen tuttu gallialainen matkavaunu, mukava ja siro carruca, jonka kaikilla neljällä sivulla oli hienoilla puuveistoksilla koristetut, syrjälle vedettävät ristikkoluukut. Rattaiden eteen oli valjastettu kolme nopeata belgialaista hevosta.
"Meidän täytyy kiiruhtaa, ruhtinatar", kuiskasi Dolios nostaen hänet pehmeille patjoille.
"Kantotuoli on liian hidaskulkuinen paetessasi vihollisiasi.
"Hiljaa ja nopeasti, ettei kukaan huomaa meitä."
Amalasunta katsahti vielä kerran ympärilleen.
Dolios avasi puutarhan portin ja ajoi vaunut siitä ulos.
Silloin ilmestyi pensastosta kaksi miestä. Toinen nousi ajajan paikalle ja toinen portin luona seisovan satuloidun hevosen selkään. Amalasunta tunsi miehet Cassiodoruksen uskollisiksi orjiksi. Ne olivat, samoin kuin Dolioskin, aseilla varustetut.
Dolios sulki huolellisesti puutarhan portin ja laski vaunun luukut alas.