"En, amali Teoderik antoi puhkaista silmäni, koska muka balti-herttua
Alarik, Thulunin veli, oli palkannut minut murhaamaan hänet.
"Olen baltien palvelija ja olin Marikin seuralainen, mutta olin yhtä viaton kuin isäntäni, maanpakoon ajettu Alarik.
"Kirous amelungeille!" huusi, hän nykäisten kiukkuisesti peräsintä.
"Vaiti, vanhus", sanoi Dolios.
"Miksi en saisi tänään sanoa sitä, mitä olen hokenut joka aironvedolla kahdenkymmenen vuoden aikana. Se on tahtisanani. — Kirous amelungeille."
Kauhuissaan pakolais-raukka katsoi vanhusta, joka todellakin ohjasi venhettä varmasti ja suoraan.
Amalasuntasta tuntui, että Karon vei häntä Styxin yli varjojen harmaaseen valtakuntaan. — Hän kääri poimullisen vaippansa tiukasti ympärilleen.
Muutamien aironvetojen perästä olivat he perillä.
Dolios nosti vapisevan ruhtinattaren venheestä. Vanhus käänsi sen ääneti ja lähti soutamaan takaisin nopeasti ja varmasti.
Jonkinlaisella kauhulla Amalasunta katseli häntä, kunnes hän katosi sakean sumun sekaan.