Väristen ruhtinatar seurasi miestä. Hän ei voinut olla ajattelematta kylmiä, synkkiä aaltoja, jotka olivat niin salaperäisesti loiskineet venheen laitoja vasten.
He kulkivat holvipihojen ja pylväskäytävien läpi. — Kaikkialla oli tyhjää ja kuollutta. Askeleet kaikuivat omituisesti tyhjissä saleissa. —- Koko huvila näytti suurelta hautaholvilta.
"Onko talo asumaton? Tarvitsen orjattaren."
"Vaimoni palvelee sinua."
"Eikö muita ole koko huvilassa?"
"On eräs toinen orja. Kreikkalainen lääkäri."
"Lääkäri — minä tahdon —"
Mutta samalla hetkellä kuului ulko-ovelta kiivaita iskuja. Ne kaikuivat kovina tyhjissä huoneissa.
Kauhuissaan Amalasunta lysähti kokoon.
"Mitä se oli!" kysyi hän tarttuen Dolioksen käsivarteen.