Tullia oli Amalasuntan salanimi. Cethegus tiesi sen, mutta ruhtinattarella ei ollut aavistustakaan tästä hänen tiedostaan. Imartelu sattui ruhtinattaren arimpaan kohtaan ja hän jatkoi:
"Sinä tiedät, kuinka asiat täällä ovat. Isäni elinhetket ovat luetut; lääkärien lausunnon mukaan hän voi, vaikka näyttääkin niin voimakkaalta, minä hetkenä tahansa kuolla. Atalarik tässä on hänen kruununsa perillinen. Mutta minä hallitsen hänen sijassaan ja olen hänen holhoojansa siksi, kun hän tulee lailliseen ikään."
"Se on kuninkaan tahto, ja sekä gootit että roomalaiset ovat jo aikoja sitten hyväksyneet tämän viisaan järjestelyn", sanoi Cethegus.
"Sen he ovat kyllä tehneet, mutta rahvaan mieli on muuttelevainen. Raa'at miehet halveksivat naisen hallitusta" — ja hän veti otsansa ryppyihin tätä ajatellessaan.
"Se sotii sekä goottien että roomalaisten valtio-oikeutta vastaan", välitti Cassiodorus, "on aivan uutta, että nainen —"
"Kiittämättömät kapinoitsijat!" mutisi Cethegus ikäänkuin itsekseen.
"Ajateltakoon siitä mitä tahansa", jatkoi ruhtinatar, "niin on asian laita. Kuitenkin minä luotan barbaarien uskollisuuteen yleensä, vaikka yksityiset aateliset mielellään ottaisivatkin itselleen kruunun. En pelkää myöskään Ravennan italialaisia enkä useimpien muidenkaan kaupunkien. Mutta minä pelkään — Roomaa ja roomalaisia."
Cethegus vavahti. Koko hänen olemuksensa oli mitä suurimmassa jännityksessä, mutta hänen kasvonsa pysyivät jääkylminä.
"Rooma ei totu koskaan goottien ylivaltaan, se taistelee ikuisesti vastaan — ja mitäpä se voisi muuta tehdäkään", hän lisäsi huoaten. Teoderikin tyttärellä tuntui olevan roomalainen sielu.
"Me pelkäämme sen vuoksi", lisäsi Cassiodorus, "että kun saapuu tieto valtaistuimen tyhjäksi jäämisestä, Roomassa syntyy kapina hallitsijatarta vastaan joko Bysanttiin liittymisen tai Länsi-Rooman oman keisarin hyväksi."