Cethegus sulki silmänsä ikäänkuin miettiäkseen.
"Sen vuoksi", jatkoi ruhtinatar, "täytyy kaiken olla selvänä, ennen kuin kuolinsanoma ehtii Roomaan. Päättäväisen ja minulle uskollisen miehen pitää vannottaa sotajoukoilla uskollisuusvala minulle — tarkoitan pojalleni —, vallata kaikki tärkeät portit ja paikat, pelästyttää senaatti ja aatelisto, voittaa kansa minun puolelleni ja laittaa valtani horjumattomaksi, ennen kuin sitä on uhattukaan.
"Tähän toimeen on Cassiodorus — ehdottanut sinua. Sano, otatko sen toimen vastaan?"
Ruhtinattaren kädestä putosi maahan kultainen kirjoituspuikko.
Cethegus kumartui ottamaan sen ylös.
Hänellä oli vain tämä ainoa silmänräpäys niiden satojen ajatusten selvittämiseksi, jotka risteilivät hänen päässään tarjouksen johdosta.
Oliko katakombeissa tehty salaliitto tullut ilmi? Kenties samalla tiedettiin hänen osallisuutensa siihen.
Oliko tämä tuon viekkaan ja vallanhimoisen naisen virittämä ansa?
Vai olivatko nuo hullut todellakin niin sokeita, että pakottivat juuri hänet tähän virkaan? Ja jos niin oli, mitä hänen piti tehdä?
Pitäisikö hänen käyttää tätä hetkeä hyväkseen, ryhtyä taisteluun ja heti voittaa Rooma? Kenen hyväksi? Bysantinko! Tai Länsi-Rooman keisarin? Kuka siksi tulisi?