Vai eivätkö asiat vielä olleet tarpeeksi kehittyneet.
Pitäisikö hänen nyt olla uskollinen voidakseen olla salaliitolle hyödyksi?
Tämän ja useiden muiden epäilysten ja kysymysten tekemiseen ja ratkaisemiseen hänellä oli vain se silmänräpäys, jolloin hän kumartui. Hänen nopea, päättäväinen mielensä ei tarvinnutkaan enempää, kun hän sitä paitsi oli kumartuessaan nähnyt avomielisen ja rehellisen ilmeen Cassiodoruksen kasvoissa. Ojentaessaan kirjoituspuikon ruhtinattarelle hän sanoi päättäväisesti: "Kuningatar, minä otan toimen vastaan."
"Hyvä on", sanoi ruhtinatar. Cassiodorus puristi Cetheguksen kättä.
"Jos Cassiodorus on ehdottanut minua tähän toimeen", sanoi Cethegus, "niin hän on taas osoittanut syvää ihmistuntemustaan. Hän on kuoren läpi nähnyt sydämeni."
"Mitä sillä tarkoitat?" kysyi Amalasunta.
"Kuningatar, ulkonäkö olisi voinut pettää hänet. Myönnän, etten mielelläni näe barbaareja — anteeksi — gootteja Italian hallitsijoina."
"Tämä avomielinen puhe on sinulle kunniaksi, ja minä annan anteeksi roomalaiselle."
"Sitä paitsi olen jo vuosikymmeniä ollut kokonaan erilläni valtion asioista ja julkisesta elämästä. Intohimojeni raivottua loppuunsa olen elänyt rauhallisena huviloissani, huolimatta kuninkaiden suruista, ja omistan aikani vain laulun runottarelle ja hiukan kirjallisuudelle.
"Beatus ille, qui procul negotiis" ["Onnellinen se, joka erillään puuhista": Horatiuksen erään runon alku], toisti oppinut rouva huoaten.