"Tämähän on halpamaista, kurjaa, hirveätä, koiramaista" — joka sanalle hän iski vasaralla — "en usko sellaista rakkaasta Jumalasta. Täytyykö tuhansien kunnon vaimojen, kauniiden tyttöjen, leikkivien lapsien ja heikkojen vanhusten syöksyä tuohon helvetilliseen tuleen, tuohon loihdittuun vuoreen, ikäänkuin se olisi juhannustuli ja ikäänkuin sieltä tultaisiin terveinä ja eheinä takaisin.
"Olisinhan minä voinut antaa sinun palaa Faesulaen luona Vitigeksen talossa.
"Nyt siis sinun täytyy palaa ja sitäpaitsi tulevan lapsemme, jota olin jo edeltäkäsin kutsunut Vitigekseksi."
"Tai Rautgundikseksi", lisäsi Liuta punastuen, hiipien aivan miehensä luo ja tarttuen hänen moukariinsa.
"Muistele Rautgundiksen nimeä.
"Muista emäntääni.
"Eikö hän ollut tuhat kertaa kauniimpi kuin Liuta, halpa palvelijatar.
"Luulisitko hänen kieltäytyvän kuolemasta samana päivänä kansansa kanssa?"
"Olet oikeassa, vaimo", virkkoi Vakis iskien kilpeä niin, että kipinät lensivät.
"Olen talonpoikaista perua. Me emme kuole mielellämme.