Mutta Tejan silmät ja ääni ilmaisivat tavallista syvempää surua hänen näitä kertoessaan.
"Mitä surusanomia tuot näiden ilosanomien ohella", kysyi Totila.
"Parhaan miehen häpeällinen tuho on kerrottavana!"
Hän antoi merkin Vakikselle, joka kertoi kuninkaan ja hänen vaimonsa kärsimykset ja kuoleman.
"Joen kaislikkoon", päätti hän kertomuksensa, "pääsin hunnien nuolia pakoon. Niin olen vielä elossa.
"Minulla on vain yksi päämäärä: kostaa isäntäni ja emäntäni puolesta heidän pettäjälleen ja murhaajalleen, prefektille."
"Ei, minun käteni kautta prefekti kuolee", virkkoi Teja.
"Suurin oikeus kostoon on sinulla, Totila", sanoi Hildebrand.
"Sillä sinun on kostettava veljesi puolesta."
"Veljeni Hildebadin", huudahti Totila. "Mikä hänellä on?"