"Ei, ei", huudahti Gisbert innokkaasti, "Se oli vaan indianein kavaluutta, he olivat vakoojia. Pyrstötähti, joka öisin loistaa taivaalla, on saattanut punaihoiset raivoon. Heidän pappinsa ennustavat kuolemaa uudisasukkaille ja tämä on Manitoun käskystä tapahtuva yht'aikaa kaikille, sillä 'suurta henkeä' uskovat he ja luulevat hänen antavan pyrstötähden loistaa tulisoittona, murhamerkkinä taivaalla. Tämä kaikki on valitettavasti aivan varma. Minä kävin englantilaisissa uudistaloinsa koskien ylipuolella, ja siellä on heillä siitä varma tieto. Yksi metsämiehistä oli joutunut indianein käsiin; heidän aikomuksensa oli ollut tappaa hänet kidutuspaalussa. Kaikeksi onneksi pääsi uhri karkuun, urkittuansa tiedon punaihoisten sota-aikomuksista."
Tätä kertomusta kuullessansa antoi vanha van Bombeler piippunsa sammua ja hänen otsansa vetäytyi syviin ryppyihin.
"Eipä todellakaan", lausui hän kotvasen aikaa mietittyään, "kaikkivaltias Jumala erityisittä syittä anna kirkkaan merkin loistaa taivaalla. Sota, rutto ja nälkä ovat sitä ennen aina seuranneet, samapa täällä erämaassakin saattaa tapahtua. Meidän täytyy siis täst'edes olla kahta vertaa enemmän varoillamme. Kiitän sinua innostasi, Gisbert."
"Onko Gesina jo palannut Albanysta?" kysyi nuori mies levotonna.
"Ei", vastasi vaan vanha herra, "minä odotan häntä vasta huomenna. Minä lähetin Adrianin, ja Corneliuksen häntä noutamaan ja samalla myöskin tuomaan ruokavaroja: viinaa, riisiä, sokuria, kahvia, suolaa ja tupakkaa."
"Ellei heille vaan jokin turmio ole tapahtunut. Indianit kuljeskelevat joukottain Hudsonin tienoilla, ja että heillä on pahoja aikeita mielessään meitä kohtaan, se ei enää ole mitään salaisuus."
"Niin, niin, mutta ovathan hänen molemmat veljensä hänen kanssaan. Cornelius ja Adrian kyllä tietävät miten he vaaratta pääsevät tämän lyhyen matkan Albanysta kotiin."
"Te ette näy tuntevan Indianein aikeita, heidän rynnäkkönsä saattaa tapahtua jo näinä päivinä. Paitsi sitä pitävät he jokea tarkasti silmällä. Englantilaiset uudisasukkaat ovat maata myöten lähettäneet sanan Albanyyn toimittamaan sotaväkeä kaukaisempien uudistalojen puolustukseksi. Nyt on mahdollista, että punaihoiset ovat saaneet tämän lähettilään käsiinsä. Ehkä olisi parasta, eno, ryhtyä mitä suurempiin varotoimiin, ja pitää miehet aseissa ja karja paalutuksen sisäpuolella. Minä lähden pienimmällä venheellä yön hiljaisuudessa, pimeyden peitossa Albanyyn ilmoittamaan sotapäällikölle asian laidan ja pyytämään häneltä muutamia sotamiehiä avuksemme. Ennen kolmannen päivän koittoa toivon palajavani Corneliuksen ja Adrianin kanssa. Gesinan sitä vastoin olisi paras viipyä Albanyssa sukulaistensa luona, koska hän siellä kaikin puolin olisi paremmassa turvassa."
Tämän keskustelun jälkeen menivät molemmat huoneesen, missä rouva suuresti peljästyi kuullessansa uhkaavasta vaarasta. Hänenkin mielestänsä oli parasta, että tyttö asiain näin ollessa viipyisi Albanyssa, ja nyt päätettiin siis, että nuorukainen lähtisi yön tultua venheellä matkaan. Vanha herra kutsui muutamia vanhempia uudisasukkaita keskustelemaan, mitenkä asunnoita vahvimmalla tavalla varustettaisiin. Sillä aikaa virkisti Gisbert voimiaan syönnillä ja juonnilla ja vei aseensa venheesen. Yön pimeydessä, kun pyrstötähti pitkine, pään kohdalta aina taivaanrannalle ulottuvine häntineen, näkyi taivaalla, lykkäsi hän venheen rannasta ja alkoi nopeasti kulkea jokea myöten, vanhaa (silloin vielä kuitenkin uutta) hollantilaista Albanya kohti.