— Me tulemme, me tulemme kaikki!
— Minä tahdon olla kuolemaani asti lapsilleni uskollisena isänä, jatkoi piispa, ikäänkuin paljastaen rakkautta janoovan sydämensä. En aijo veljeskunta-kysymyksessäkään olla taipumaton ratkaisemaan asiaa teidän eduksenne, jos vaan voitte todeksi näyttää että heidän täällä olonsa jollakin tavalla papistoani vahingoittaa. Mutta minkä tähden olen heitä tänne kutsunut, ja minkätähden asettanut heidät vuoristomme kaukaisimpiin seutuihin, jollei juuri sentähden, että he auttaisivat pappiani saarnatoimessa, lasten opetuksessa y.m. kirkollisissa tehtävissä. Enhän ole tahtonut teille vihollisia hankkia, vaan uskollisia ystäviä, jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä auttamaan teitä kaikissa pyhän uskontomme toimissa. Seurakunnan papisto on epäilemättä osottanut suurta intoa ja harrastusta, mutta monta paikkakuntaa on kumminkin olemassa, joissa eivät heidän voimansa olisi yksin riittäneet. Tahdotteko esimerkin? Harros'issa, etevän apotti Capdepont'in kotipaikassa on jumalallinen siemen monien vuosien kuluessa pudonnut kalliolle. Maristit saapuivat sinne kuokkivat hedelmättömän maan ja kantavat siitä nyt runsaan sadon, messis multa. Ja pappeina pitäisi meidän toki muistaa, että uskonnollisissa yhteiskunnisssa on helpointa toimittaa pyhien kirkolliskokousten säätämiä harjoituksia ja siten saavuttaa kristillistä täydellisyyttä…
Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun huoahti hetkisen.
Apotti Ternisien kumartui piispan puoleen ja vaihdettuansa pari sanaa hänen kanssaan, lausui kotisihteeri:
— Herrat, vihittävät, jotka juurikaan olette vastaan ottaneet pappisarvon, hänen ylhäisyytensä tarvitsee hetken lepoa, ja käskee minua luettelemaan virat, jotka hän on suvainnut teille määrätä.
Hän luki ääneen pitkän luettelon. Tuskin oi hän ehtinyt lopettaa, kun piispa päättäväisen voimakkaana nousi ja sanoi:
"Aikomukseni oli tänäpäivänä määrätä uusia virkoja muutamille seminaarin opettajista, mutta äskeisen tapahtuman jälkeen olen minä joutunut epäilevälle kannalle. Koska mielet täällä ovat lauhtuneet, niin teen ehkä minäkin paraiten rikkoessani välipuheen Katolisen Opetuksen isien kanssa?"
Ja kääntyen äkkiä apotti Capdepont'in puoleen, kysyi hän:
"Mitä arvelette te tästä peruutuksesta, herra ylijohtaja?"
— Arvelen, että jos sopimus kerran on tehty, niin on se myöskin pidettävä.