— Teidän ansanne eivät ole erittäin hyvästi kätketyt, hyvä herra, enkä minä niihin mene. Koska minulla ei ole tapana kiivastua, niin puhun ainoastaan sen, minkä pidän tarpeellisena.
Tämä kylmäverinen hillitty vastaus koski Rufin Capdepont'ia niin kuin ruoskan isku kasvoihin.
— Kuuletteko, hyvät herrat, kuuletteko! huusi hän vihan vimmassa. Olenhan teille sanonut, että apotti Ternisien on tarkkaan tutkinut kirjaa Ruhtinaasta! [Machiavel'in kuuluisa teos]. Hän osaa vaieta ja puhua asianhaarain mukaan. Siinä se on valtioviisauden ydin. Minkälainen piispa hänestä tulisi, jos hänen suosijansa puoltosanaa todellakin kuultaisiin!…
Apotti Ternisien astui tyynenä askeleen eteenpäin.
— Kieltäydyttekö siis lopullisesti toimittamasta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in juhlallisia hautajaismenoja?
— Kieltäydyn. Jos haluatte haudata Pariisista tuomanne ruumiin, niin on se vapaassa vallassanne; mutta älkää toivoko että kukaan meistä tulee ottamaan osaa niihin juhlamenoihin.
— Hyvä! Iltapäivällä, kello neljän aikaan, pukeudun messupaitaani ja toimitan itse ruumiin muuttamisen asemalta. Uskollisen kansan läsnäolo lohduttaa minua siitä että valansarikkonut papisto pysyy etäällä.
Hän poistui kumartaen.
Papit, jotka olivat ällistyneenä katsoneet tätä kauhistavaa kohtausta, kuiskailivat keskenään.
Äkkiä riensi apotti Mical ovea kohti, mutta varoillaan oleva Capdepont kävi tiukasti kiinni hänen käsivarteensa.