— Minkätähden poistuin minä Tivol'in yksinäisyydestä!…
— Jumala tarvitsi teitä Lormières'issä ja kutsui teidät sinne! vastasi
Lavernède vakavasti.
Hänen puheensa liikuttamana kavahti apotti Ternis'ien ylös istuimeltaan.
— Ystäväni, sanoi hän päättäväisellä äänellä, hänen ylhäisyytensä, joka liian myöhään oppi teitä arvostelemaan, alkoi teitä rakastaa: mitä pitää minun tekemän?
— Se on hyvin yksinkertaista: sill'aikaa kun minä juoksen käskemässä kaikkia kaupungin yhdistysten päämiehiä tulemaan kirkkoon kuoripuvussa, menette te paperitehdaskaupunkiin, jossa teidän nimenne on enemmän tunnettu kuin minun, ja kutsutte työmiehiä, vaimoineen, lapsineen, saapumaan juhlamenoihin…
— En ilmoita siis mitään kenraali de Roquebrun'ille keskustelustani
Capdepont'in kanssa?
— Ei sanallakaan. Älkäämme salliko kirkon vihollisen peruuttaa julmaa päätöstänsä, ja kenraalin käynti piispan virastossa tulisi varmaankin olemaan hänelle onneksi. Sillä mitä hän on uskaltanut teiltä kieltää, sitä ei hän rohkene kieltää herra de Roquebrun'iltä. Sitä en ainakaan luule, sillä tällä kertaa tulisi Mical varmaankin sitä estämään. Koska Capdepont on kerran miekkaan tarttunut, niin kaatukoon hän itse sen lävistämänä.
— Mutta pitäähän herra de Roquebrun'in kumminkin saaman se tietää?…
— Tietysti, mutta vasta silloin kun ei enään ole aikaa mihinkään yritykseen Capdepont'in luona… ymmärtäkää minut oikein… Kenraali on läsnä hautajaisissa. Hän huomaa, — taikka jos tarvitaan hänelle huomautetaan — että varapiispa ja koko kaupungin papisto ovat poissa. Luonnollisesti tulee herra de Roquebrun loukatuksi… Kun kerran piispamme ruumis on saatettu asemalta, on paperitehdaskaupungin väestö napiseva ja huutava: kukistukoon Capdepont! — Siihen on herra de Cartagnerte kyllä heitä kehoittava. — Ja niinkauan kuin te järjestätte ruumiskappelia piispan palatsin alakerrassa, seuraan minä suuttunutta kenraalia sähkösanomatoimistoon ja sepitän itse asianmukaisen sanoman, jonka ministeri ja ehkäpä itse keisarikin jo tänä iltana lukevat. Tämä sanoma on muuten minun toimestani jo huomis-aamuna oleva painettuna Lormières'in ja ylihuomenna Toulous'in sanomissa ja pian kaikissa Pariisinkin lehdissä. Saadaanpa nähdä, tuleeko Capdepont senkin jälkeen pysymään piispan ehdokkaana!
— Hyvä Jumala! hyvä Jumala! sopersi Ternisien kauhistuneena.