— Onko Talitakin pilvi? — kysyy hän.
Sairas nyökäyttää laimeasti, pikemmin katse kuin pää antoi vastauksen.
— Niin… Aamulla oli se ruusunpunerva, päivällä kullanhohtava —
— Ja illalla —?
— Illalla ei sitä yleensä ollutkaan. Se oli hajonnut harmaaseen pilvilietteeseen.
Sisar Maria panee tyhjän lasin takaisin pöydälle, nyt tulee pesuvadin vuoro.
— Sanon teille jotakin, sisar Maria, — alkaa taas potilas — mutta älkää puhuko siitä kenellekään, sillä se on vuoren asukasten suuri salaisuus…
Sisar Maria katsahtaa häneen kysyvästi — houriikohan hän nytkin?
— En puhu siitä.
Stefan Arató kertoo hänelle salaisuuden.