Raskaina ja mustina kuvastuivat kuninkaallisen linnan barokkikupoolit vasten taivaankantta. Tiheärivisinä ne muistuttivat elefanttikaravaania, valmiina matkaan.
Budan linnavuoren yli levisi laaja, kullankeltainen liekkivirta, peittäen hämytaivaan. Virrassa purjehti tummansinisiä pilvilaivoja. Mykkinä ja synkkinä, nopeina kuin unelma, ne uiskentelivat toistensa vanavesissä. Kannella istui kyykistyneinä fantastisia pilvi-ihmisiä häränsarvineen ja leijonanharjoineen. Mitähän kohtalokkaita lasteja laivat kuljettivat?
Professori seisoi suuren Tonavanpuoleisen ikkunansa ääressä ja katseli raskaita pilviä.
Äkkiä havahtui hän kauan unhossa olleeseen ajatukseen: lapsuudenaikanaan oli hänellä ollut omituinen, miltei persoonallinen suhde taivaan pilviin.
Ennen aikaan olivat pilvet olleet hänen leikkitovereitaan, kuten yksinäisellä lapsella taivaan enkelit. Hänen mielikuvituksensa oli muovaillut ja sommitellut niitä lempeiksi valkeiksi neidoiksi, kummallisiksi tontuiksi, kullankirjaviksi nukeiksi, tulisiksi ratsuiksi ihmispäineen. Tuolla ylhäällä taivaalla olivat olleet hänen ystävänsä ja hänen vihamiehensä. Lempeät pilvirouvat hymyilivät ja tervehtivät pienokaista puutarhassa, kääpiöt irvistelivät hänelle luihusti ja pilkallisesti.
Mutta myös nuoruuden vaivaloisina vuosina, kun hän oli halunnut kohoutua yli elämän pölyisen ja hikisen löyhkän, oli hän satuloinut pilviratsut, kuten sadun velhomiehet. Ja silloin säteilevän äärettömyyden salaperäisten luonnonvoimien pelkkä näkeminen oli yhdellä iskulla antanut hänelle kyvyn tyyneydellä ja rauhallisen kirkkaasti silmäillä lilliputtien vilinää ja touhua.
Tällä välin olivat mustat kaleerilaivat levittäytyneet liekkivirrassa pitkään riviin. Mitähän on niillä lastina? Ehkä uusia kohtaloita ihmiskunnalle?
Kaukaa etäisyydestä kuului matala, syvä jyräys. Se oli nälkäisen pilvileijonan manaava ääni. Tonavanrannan palatsi vetäytyi ikäänkuin kokoon ja tuijotti kauhuissaan kohti lähenevää vaaraa.
* * * * *
Professorin selän takana istui hänen puolisonsa ja keskusteli kahden nuoren lankonsa kanssa suuren riippulampun valopiirissä. Rauhaisa ja rakastettava oli tämä pienoinen perhetaulu.