Istuskeltiin juuri työhuoneessa ja Katalin luki miehelleen ääneen päivälehtien sähkösanomia.
Kantor venyili isäntänsä jalkain juuressa ja alistui muristen siihen, että pikku kissa, jonka kanssa se lopultakin oli sopinut, repi sitä valkoisesta, kiharaisesta turkista.
Palvelijatar toi käyntikortin.
— Rouva Csaba Uzon, omaa sukua Maria Ember — luki Katalin.
— Kuka tämä on? Joku tutuistasi? — kysyi hän.
— Eräs onneton nainen, vastasi professori.
— Mitä hän haluaa?
— Maria Ember ei halua itselleen mitään. Mutta voihan sattua, että joku toinen haluaa jotakin…
Tämän omituisen johdatuksen jälkeen lähti hän itse kutsumaan vierastaan sisään.
Mustapukuinen nainen astui työhuoneeseen.