— Maria Uzon, vastasi hän vienosti hymyillen.
Professori katsoi hämmästyneenä häneen.
— Kulkutaudeilla tarkoitetaan täällä koleraa, lavantautia, isorokkoa…
Katalinia värisytti. Mutta rouva Uzon nyökäytti hiljaa päätään merkiksi, että hän hyvin tiesi sen.
— Se on surullista tointa, sanoi Stefan synketen.
— Mutta jonkunhan kuitenkin täytyy siihen ryhtyä…
— Ja vaarallista.
Nainen painoi lempeästi päänsä alas.
— Mikä vaara on kyseessä? Kuolemako? Ah, Jumalani, pian nuori kuolee, moni nuori ja onnellinen…
Hän vaikeni äkkiä, häntä selvästi hävetti, että oli sanonut liian paljon.