Uzonin perheen jäsenet olivat ylhäisiä tilanomistajia Oltvá-laaksossa. He kertoivat aina itsestään, että he olivat hunnien jälkeläisiä ja niillähän oli omituiset nimet. Csaban isän nimi oli Buda…
Nimi Uzon kummitteli paljon sanomalehdissä noin kaksikymmentä vuotta sitten. Luonnollisesti et sinä ole niistä mitään kuullut? Silloin näet tapahtui, että vanha Buda Uzon, Csaban isä, hulluuden puuskassa tuhosi koko perheensä ja lopuksi tappoi itsensä…
Koko laajasta Uzonin suvusta pelastui vain yksi, pikku Csaba, joka murhan tapahtuessa kävi koulua Marosvasarhelyssä.
Uzoneilla oli muuten aina ollut hupsujen maine. Jumala tietää, mitä muistoja ikivanhoista synneistä ja tärkeistä salaisuuksista kiehui heidän veressään… Vanha Buda käyttäytyi vuosikausia erityisen omituisesti, mutta väki tottui hänen päähänpistoihinsa, välistä niille naurettiin, mutta kukaan ei pitänyt häntä vaarallisena…
Tavallisesti kulki hän paljainpäin ulkona vainioilla, usein oli hänellä päänsärkyä ja jos hän ylenharvoin antautui keskusteluun jonkun kanssa, johti hän heti puheen Jan Mayenin saareen.
Nuorena ilmeni hänen omituisuutensa alituisissa ulkomaanmatkoissa, ja eräällä retkellä Islantiin näki hän Jan Mayenin saaren…
Vanhan Budan kuvauksen mukaan on saari kekopäinen karikallio, joka aivan erakkona kohoaa ikuisesti tyrskyävästä Jäämerestä… Alukset, jotka risteilevät niillä seuduin, näkevät sen harvoin, sillä se on tavallisesti sumun suojissa.
Mutta jos pilviverhot särkyvät, tarjoaa Jan Mayen hurmaavan näköalan. Päivänloisteisessa ilmassa säkenöi se kuin jättiläistimantti; ja jos taivas on valju, on se kuin valtava smaragdi… Sillä koko saaren kattaa jää.
Vanha Uzon näki saaren juhannusauringon hohteessa, ja silloin oli Jan
Mayen hehkuvan punainen kuin sulava rauta…
Elämänsä lopulla puheli Buda Uzon alati asettuvansa asumaan Jan Mayenille. Miesrasua kiusasi pahoin päänsärky, ja hän kai kuvitteli mielessään, että napaseudun kylmyys liennyttäisi tulta, joka tykytti hänen aivoissaan, ja että sen suuri hiljaisuus parantaisi hänen hermonsa.