Hän kirjoitti myös kirjeitä Europan eri hallituksille saadakseen ostaa saaren, mutta ei tietenkään saanut keneltäkään koskaan niihin vastausta.
Lopulta ei hän puhunut mistään muusta kuin Jan Mayenistä. Samalla hänessä alati kasvoi epäluulo ja vastenmielisyys perhettänsä kohtaan, jonka hän epäili panevan esteitä hänen suunnitelmilleen. Luonnollisesti oli hänellä täydet syyt epäluuloihinsa.
Niinpä hän eräänä päivänä sai käsiinsä kirjeen, jonka hänen vaimonsa oli kirjoittanut eräälle lääkärille Kolozsvárissa. Nyt oli hän varma siitä, että he olivat vannoutuneet häntä vastaan, pettäneet hänet. Kiukku kehittyi hulluudeksi ja sitten seurasi kauhea verilöyly.
Minä tunsin Csaban, ainoan itsemurhaajan pojista, joka jäi eloon.
Hänellä oli mitä jaloimmat piirteet ja kaunis vartalo.
Perhetragedian muisto lepäsi hänen yllään kuin synkkä varjo, mutta tämä teki hänet naisten silmissä vain yhä mielenkiintoisemmaksi. Muistan että hän jonkun aikaa näytteli erittäin huomattavaa osaa Kolozsvárin laskiaishuveissa.
Noin kuusi vuotta sitten rakastui hän Maria Emberiin. Tällä ei ollut mitään omaisuutta ja yleisesti ihmeteltiin, jopa toiset aivan suuttuivatkin, kun Maria kaikesta huolimatta antoi rikkaalle kosijalleen rukkaset.
Mutta kuinka ollakaan, näytti siltä, että Uzonin uskollinen kestävyys oli vaikuttanut Mariaan, sillä vuotta myöhemmin, pari kuukautta meidän häittemme jälkeen, tuli hänestä sittenkin Uzonin puoliso.
Pitkään aikaan en kuullut heistä mitään, en heistä erikoisesti välittänytkään, mutta eräänä päivänä sain virkatovereiltani Kolozsvárissa kuulla heistä kummallisia juttuja.
Csaba kohteli vaimoaan uskomattoman kovakouraisesti. Hän piti häntä aivan eristettynä muista ihmisistä, esiintyi mustasukkaisesti ilman vähintäkään syytä, jopa hän meni niinkin pitkälle, että kiusasi nälällä ja löi nuorta rouvaansa…
Tässä keskeytti Katalin hänet.