Niinpian kuin sello lauloi, lensivät heidän vapautuneet ajatuksensa tasaisin siiveniskuin rinnan toistensa kanssa seikkailuihin, ja kun Milka lopuksi pani pois jousen, tuntui miltei omituiselta, että he voivat käyttää keskenään tavallista jokapäiväistä puhetapaa…
* * * * *
Peter ja Pal olivat varustautuneet matkalle lähtöön.
Ijarto, joka seurasi samaa marssipataljoonaa Karpateille, kuin he itsekin, oli jo edeltäpäin mennyt matkatavarain kanssa asemalle, sillävälin he ottivat nopeat jäähyväiset sairaalassa.
Lääkärit ja sairaanhoitajattaret toruivat ja säälivät heitä.
Katalinillehan täytyi heidän myös jättää hyvästit. Heidän piti suudella hänen kättään ja mennä pois sanaa sanomatta…
Liinavaraston edustalla tuli heitä vastaan keltahipiäinen nunna.
— Onko kälyni sisällä? kysyi Pal.
— Kyllä.
— Kuka on hänen luonaan?