Tohtori soitti kiivaasti.
"Mutta kuinka te rohkenitte ehdottaa, että hän koskettamalla tunnustelisi minua?"
"Koska tiesin, että hän on oikea herrasmies", ärähti tohtori Rob tuimasti. — "Tulkaa sisään, Simpson — tulkaa sisään, hyvä ystävä — ja pankaa ovi kiinni! Ja kaikkivaltiaan Jumalan olkoon kiitos, että hän teki teistä ja minusta miehiä eikä naisia!"
Neljännestä myöhemmin Jane näki hänen ajavan pois ja ajatteli: "Deryck oli oikeassa. Mikä hauska sekoitus tarkkanäköisyyttä ja lyhytnäköisyyttä, mutta vallan ihmeellisesti se vain edisti meidän suunnitelmaamme."
Mutta katsellessaan, kuinka gig-kärryt kiitivät hyvää vauhtia nummen poikki, olisi hän koko lailla hämmästynyt, jos olisi kuullut, mitä mietteitä tohtori Rob mutisi itsekseen kiristäessään ohjaksia ja hoputtaessaan oivaa hevostansa. Kulkiessaan näin sairaan luota toisen luo hänen oli tapana puoliääneen puhella itsekseen kokemuksistaan. Hänen melko vastakohtaisen luonteensa molemmat puolet vaihtoivat nähtävästi mielipiteitä keskenään. Tällä kertaa alkoi keskustelu näin:
"Mikähän on saanut jalosukuisen Janen tänne ylämaahan?" sanoi tohtori
Rob.
"Pannahinenko sen tiesi", sanoi tohtori Mackenzie.
"Et saa kirota, poikaseni", sanoi tohtori Rob, "sinulla oli jumalinen äiti."
Kahdeskymmenes luku.