Sen tähden käskin heti samana iltana Simpsonin ja Margeryn ruokasaliin, kun isäntä taatusti oli niin loitolla, ettei voinut mitään kuulla, ja sanoin heille, että syistä, joita en saattanut täysin selostaa, potilaalle oli annettu vallan kiero kuvaus minun ulkomuodostani. Hän luulee minua lyhyeksi ja hoikaksi, vaaleaksi ja hyvin sieväksi, ja pitkien selitysten välttämiseksi ja jotta ei turhaan häirittäisi hänen mielenrauhaansa, oli välttämätöntä pitää häntä tässä harhaluulossa. Simpsonin tavallinen huomaavainen ilme ei muuttunut, hän ainoastaan vakuutti: 'Aivan niin, neiti. Aivan niin.' Mutta vanhan Margeryn kasvoilla kuvastui monta epäilyksen varjoa minun puhuessani. Onneksi ne sentään olivat minun lopettaessani vaihtuneet hyväksyvään hymyyn. Hän kuitenkin lisäsi omat huomautuksensa: 'Parasta niin onkin, luullakseni. Sillä Garthie herra, poika rukka, halusi nähdä vain kaunista ympärillänsä. Garthie herra, oli minun tapana sanoa hänelle, kun hänelle oli vieraita tulossa, ja kaikki hänen puheensa päivällisestä koskivat vain vanhan hopean kiilloittamista ja Valentine-lasien ja Worstered-posliinin käyttöönottamista, Garthie herra, sanoin, kun oli mielestäni sopiva tilaisuus johtaa mieleen Sanaakin, te puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkonaisesti, mutta ette lainkaan huolehdi siitä hyvästä, mitä ne sisältävät. Siksi on parasta antaa hänen pysyä harhaluulossaan.' Ja kun Simpson huomaavaisesti yski kätensä taakse ja vallan näkyvästi nyhkäisi häntä kylkeen kyynärpäällään, lisäsi hän ystävällisen jälkimietteen: 'Sillä vaikka tavalliset jokapäiväiset kasvot voivat näyttää tavallaan kauniiltakin ystävällisen ilmeensä vuoksi, eihän sitä kumminkaan voi ilmettä tehdä oikein selväksi sokealle.' Niin että tästä Te näette, Deryck, tämä vanha viisas eukko, joka on tuntenut Garthin pienestä pitäen, olisi täydellisesti hyväksynyt kolme vuotta sitten tekemäni ratkaisun.
No niin, palaan varsinaisiin tiedonantoihini. Äänestä meillä oli aluksi vastusta, kuten ennustittekin, ja koko suunnitelma oli muutaman kauhean hetken ihan hiuskarvan varassa. Sillä vaikka hän varsin helposti uskoi selityksen, minkä olimme suunnitelleet, lähetti hän minut pois huoneesta ja sanoi tohtori Mackenzielle, että minun ääneni tekisi hänet hulluksi. Mutta Rob tohtori hallitsi tilannetta ja pääsi voitolle sillä kertaa, ja kun Garth kerran oli mukautunut, ei hän enää lainkaan puuttunut siihen. Toisinaan näen hänen sentään kuuntelevan ja muistelevan jotakin.
Mutta sisar Rosemary Gray viettää ihania hetkiä, kun levoton, kaihoava Jane on unohduksissa. Sillä potilas kiintyy yhä enemmän häneen, kääntyy hänen puoleensa, luottaa häneen ja keskustelee hänen kanssaan, koettaa tunkea hänen sieluunsa, paljastaa omansa ja on yleensä ihmeellinen ja ihana olento, jonka kanssa nyt saan elää ja jota saan oppia tuntemaan. Kulkiessaan ulkona viluissaan ja kuullessaan näiden puhelevan huomaa Jane, kuinka vähän hän ymmärsi sen ihanan lahjan arvoa, joka laskettiin hänen jalkainsa juureen, kuinka vähän hän oli selvillä sen miehen luonteen sisimmästä, jonka "nuorena poikana" oli työntänyt luotaan. Sisar Rosemary oppii kaiken tämän istuessaan tuntikausia hänen seuranaan, ja epätoivon siroccotuulta kokien vaeltaa Jane rauhattomana edestakaisin kapeata erämaanpolkua.
Ja nyt minä tulen kirjeen pääasiaan, ja vaikka olenkin nainen, en pane sitä jälkikirjoitukseen.
Deryck, ettekö voi tulla tänne häntä katsomaan ja keskustelemaan minun kanssani? Minä en luule jaksavani kauempaa, ellen saa tukea joltakulta; ja hän iloitsisi niin saadessaan Teidät tänne ja voidessaan näyttää Teille, kuinka hän on edistynyt ja mitä kaikkea hän on jo oppinut. Voisitte myös samalla puhua hiukkasen Janen puolesta tai ainakin tunnustella hänen mieltään tämän Janen suhteen. Voi, hyvä poika, koettakaa uhrata neljäkymmentäkahdeksan tuntia! Raikas nummi-ilma tekee Teille hyvää. Ja minulla on sitä paitsi oma pieni suunnitelmani, jonka toimeenpano riippuu suuressa määrin Teidän tulostanne. Voi, tulkaa, rakas poika!
Teitä tarvitseva
Jeanette.
Tohtori Deryck Brandin kirje Sisar Rosemary Graylle Castle Gleneeshiin,
Pohjois-Skotlantiin.
Wimpole Streetillä.
Rakas Jeanette! Tietysti minä tulen. Lähden Eustonin asemalta perjantai-iltana. Voin olla koko lauantain ja suurimman osan sunnuntaita Gleneeshissä, mutta maanantaina minun täytyy olla ajoissa työssä.