"Mutta minä aioinkin kertoa sen teille joka tapauksessa", sanoi sisar Rosemary. "Kirje on tohtori Deryckiltä, ja hän sanoo siinä mm. tulevansa katsomaan teitä ensi lauantaina."
"Ah, hyvä!" sanoi Garth. "Ja minkälaisen muutoksen hän saa nähdä! Ja minä saan ilokseni kertoa sairaanhoitajattaresta, kirjurista, ääneenlukijasta ja kuvaamattoman kärsivällisestä opettajasta ja toverista, jonka hän minulle toimitti." Sitten hän äkkiä levottomana lisäsi: "Eihän hän vain tule viemään teitä pois täältä?"
"Ei", sanoi sisar Rosemary, "ei vielä. Mutta, herra Dalmain, tahtoisin kysyä teiltä, ettekö tule neljääkymmentäkahdeksaa tuntia toimeen ilman minua, tohtori Brandin käynti tarjoaa niin sopivan tilaisuuden. Minun olisi helpompi jättää teidät, kun tietäisin hänen olevan teidän seurassanne. Jos saan lähteä loppuviikosta, perjantai-iltana, voisin palata aikaisin maanantaiaamuna, niin että ennättäisin kyllä hyvin avaamaan aamupostin. Tohtori Brand kyllä lukee lauantain ja sunnuntain. — Tottakin, minä unohdin, eihän sunnuntaina tule mitään postia. Ei minulta siis jäisi kuin yksi posti; ja muuten hän korvaa kyllä joka suhteessa minun poissaoloni."
"No niin", sanoi Garth koettaen estää tyytymättömyyttänsä näkymästä. "Olisin suonut meidän kolmisin yhdessä puhelevan. Mutta eihän ole ihmeellistä, että te haluatte vähän vapautta. Lähdettekö kauaksi?"
"En, tänne lähelle tuttavien luo. Mutta nyt kai haluatte kuulla kirjeenne?"
"Kyllä", vastasi Garth ojentaen kättään. "Odottakaahan hiukan. Siellä on jokin sanomalehti joukossa. Tunnen painomusteen hajun. En minä sitä huoli. Mutta olkaa hyvä ja antakaa kirjeet."
Sisar Rosemary otti sanomalehden erilleen. Sitten hän työnsi kirjekasaa, kunnes se sattui Garthin käteen.
Garth otti sen. "Paljonhan niitä on!" virkkoi hän hymyillen hyvillään jo ennakolta. "Sen minä sanon, neiti Gray, että jos te otatte oppia, niinkuin teidän pitäisi, näin monien, kirjoitustavaltaan sekä mahdollisten että mahdottomien kirjeiden lukemisesta, niin pystytte piakkoin toimittamaan melko ymmärrettävän 'Täydellisen kirjeiden kirjoitusoppaan'. Muistatteko rouva Parker Bangsin osanottokirjettä? Silloin me taisimme ensi kerran oikein makeasti nauraa yhdessä. Hyväntahtoinen olento! Mutta ei hänen olisi pitänyt mainita mitään sokeasta Bartimaeuksesta, joka sukelsi seitsemän kertaa Siloamin lammikkoon. On aina viisainta välttää lainauksia vanhoista kirjoista, eritoten Raamatusta, ellei osaa niitä ihan viidellä sormellaan. Nyt —." Garth vaikeni.
Hän oli koetellut kirjeitä, toista toisensa jälkeen, tarkasti sormeillen jokaista, ennen kuin laski sen pöydälle viereensä. Hän oli juuri ottanut erään, joka oli kirjoitettu ulkomaiselle paperille ja sinetöity. Hän pysähtyi kesken lauseensa, piteli hetkisen ääneti kirjettä ja tunnusteli sitten sinettiä sormillaan.
Sisar Rosemary tarkasti häntä levottomana. Hän ei virkkanut sanaakaan, mutta kotvan päästä hän pani pois kirjeen ja otti seuraavan. Mutta kun hän työnsi kirjekasan takaisin sisarelle, pisti hän sinetöidyn kirjeen alimmaiseksi, niin että sisar joutui lukemaan sen viimeiseksi kaikista.