"Alla on Jane Champion, herra Dalmain", sanoi sisar Rosemary.
"Olkaa hyvä ja lukekaa se", sanoi Garth tyynesti. Ja sisar Rosemary aloitti:
"Hyvä Dal! Mitä minä voin kirjoittaa? Jos olisin luonanne, olisi minulla paljon puhumista Teille, mutta kirjoittaminen on niin vaikeata, niin, aivan mahdotonta.
Tiedän, että sellainen sallimus on kovempaa Teille kuin kenellekään meistä, mutta Te kestätte sen myös uljaammin kuin ainoakaan meistä olisi kestänyt, ja siksi on elämä Teistä vielä kerran tuntuva ihanaltakin, ja saattepa sen ihanuuden selviämään vielä muillekin. En itsekään sitä ymmärtänyt, ennen kuin vasta silloin kesällä Overdenessä ja Shenstonessa, kun Te opetitte minut kauneutta tajuamaan. Sittemmin sekä auringon noustessa että laskiessa, Atlantin sinivihreillä aalloilla, vuorten purppurahohteessa, Niagaran pärskeissä, kirsikkakukkaisessa Japanissa, Egyptin kultaisilla aavikoilla ajattelin Teitä, ja niiden kauneus selvisi minulle paremmin juuri Teidän avullanne. Voi, Dal, tahtoisin mielelläni tulla kertomaan teille niistä kaikista ja saada Teidät näkemään ne kaikki minun silmäini välityksellä, ja Te avartaisitte minun ahdasta ymmärtämystäni ja näyttäisitte ne minulle uudestaan entistä ihanampina.
Kuulin, ettette ota vastaan vieraita, mutta ettekö voisi tehdä yhtä ainoata poikkeusta ja sallia minun tulla?
Olin suuren pyramidin luona, kun sain tiedon. Istuin pylväskatoksessa päivällisen jälkeen. Kuunvalo herätti muistoja. Olin vastikään päättänyt luopua Niilinmatkasta, palata suoraapäätä kotiin ja kirjoittaa Teille sekä pyytää Teitä käymään luonani, kun kenraali Loraine ilmestyi pylväskatokseen tuoden englantilaisia lehtiä ja kirjeen Myralta — ja niin sain tietää.
Olisitteko tullut, Garth?
Ja nyt, ystäväni, kun Te ette voi tulla minun luokseni, enkö minä saa tulla Teidän luoksenne? Jos Te vain sanotte: 'Tulkaa!', niin minä tulen, missä maailman ääressä lienenkin, kun viesti minut saavuttaa. Älkää välittäkö tämän egyptiläisestä leimasta. En ole enää siellä, kun tämä Teille luetaan. Lähettäkää vastauksenne tätini Lontoon-asuntoon. Kaikki kirjeeni menevät sinne ja osoitetaan avaamatta minulle.
Sallikaa minun tulla. Ja voi, uskokaa, että minä tunnen, kuinka raskasta Teidän on. Mutta Jumala voi 'kirkastaa'. Ja uskokaa, että täydellisemmin kuin sanoin voin ilmaista, olen
Teidän Jane Champion."