Garth otti käden kasvoiltansa.
"Ellette ole väsynyt, neiti Gray, kun olette lukenut jo niin monta kirjettä, sanelisin mielelläni heti vastauksen, niin kauan kuin se on vereksenä mielessäni. Onko teillä paperia siinä? Kiitos! Voimmeko aloittaa? — Hyvä neiti Champion… Tulin syvästi liikuttuneeksi Teidän ystävällisestä, osaaottavasta kirjeestänne… Oli erityisen ystävällistä, että kirjoititte minulle niin kaukaa, vaikka siellä tietysti on paljon kaikenlaista, mikä helposti voisi vieroittaa Teidät kotoisista ystävistänne."
Pitkä pysähdys. Sisar Rosemary odotti, kynä kädessä, ja toivoi, että hänen sydämensä tykintä kuului vain hänen omiin korviinsa eikä toiselle puolelle pientä pöytää.
"Olen iloinen, että Te ette luopunut Niilinmatkasta, mutta —."
Aikainen mehiläinen lensi hyasinttimaasta ja surisi ikkunaruudulla.
Muuten oli huoneessa aivan hiljaista.
"— mutta, jos Te olisitte kutsunut minua, olisin tietysti tullut."
Mehiläinen hyrräsi kiukkuisena ylös ja alas ikkunaa useita minuutteja, sitten se löysi avonaisen ruudun ja lentää surahti iloisena päivänpaisteeseen.
Huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, kunnes Garth sen keskeytti ruveten hiljaisella äänellä jatkamaan sanelua.
"Olette myös ylen ystävällinen, kun tahdotte tulla minua katsomaan, mutta —"
Sisar Rosemaryn kynä putosi. "Herra Dalmain", sanoi hän, "sallikaa hänen tulla."